Gröna Lund

Kerroinkin jo teille, että Maarianhaminan satamasta sai ilmaisia risteilylippuja. Me olimme saaneet sellaiset jo Ecerö Linelle tänä keväänä venemessuilta. Juniorin teki mieli Tukholmaan Gröna Lundiin (kyllä me aikuisetkin hyvin huvipoistoissa aina viihdymme). Niin lähdimme satamakonttoriin selvittämään, että miten päästään risteilemään. Satamakonttorissa meille kerrotiin, että ne olisivat vain nk. "päiväristeilyjä" ja niihin ei sisälly maissa käyntiä. No höh. Vaan onneksi kuulimme ystäviltämme, että Ecerö Linen toimisto on aivan keskustassa, joten kävelimme sinne vielä kysymään asiaa. Ja sielläpä saimme erinomaista palvelua. Meitä palvellut nuori neiti kertoi heti, että totta kai pääsee vaihtamaan laivaa, että jos aamulla menee niin iltalaivalla voi tulla takaisin. Laiva tosin menee Eceröstä Grisslehamniin, eli ei siis Tukholmaan. No toinen höh. Kun sitten juttelimme Juniorin kanssa, että emme pääsekkään Tukholmaan, niin asiakaspalvelija kertoi heti, että voittehan te mennä bussilla Grisslehamnista Tuhkolmaan! Jes, se onnistuu siis sittenkin. Bussimatka Maarianhaminasta laivalle oli ilmainen. Bussimatka Grisslehamnista Tukholmaan ja takaisin, sekä aamiainen laivalla maksoi meiltä kolmelta vain neljäkymmentä euroa, ei paha. Heti tuli kaupat.

Niinpä sitten sunnuntai aamua nousimme bussin kyytiin Maarianhaminan linja-autoasemalta 7:20. Bussimatka kesti Eceröhön noin puolituntia ja pian pääsimme laivaan ja seisovaan aamiaispöytään. Matka Eceröstä Grisslehamniin kesti laivalla tunnin ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Siinä ehti hyvin syödä aamiaisen ja katsella merimaisemia.

Grisslehamnin satamassa oli bussi jo odottamassa. Matka Tukholmaan kesti kaksi tuntia. Päivä oli puolipilvinen ja bussin ikkunasta oli mukavaa katsella Keski-Ruotsin kesäisiä maisemia. Kyyti oli tasaista ja bussin penkit mukavat istua.

Saavuimme Tukhomaan Cityterminaaliin, josta kävelimme lähimmälle raitiovaunupysäkille, jolla pääsimme Gröna Lundiin. 

Gröna Lund on Ruotsin vanhin huvipuisto ja se sijaitsee Djurgårdenin saarella. Huvipuiston perusti Jacob Schultheis vuonna 1883. Ulospäin alue näytti pieneltä mutta kun pääsi sisälle, oli vaikka millä mitalla huvitteluvälineitä tarjolla. Portilla maksettiin ensin sisäänpääsymaksu alueelle ja vasta sen jälkeen pääsi ostamaan rannekkeet tai erillisiä laitelippuja. Hinnoittelu oli tehty niin, että ranneke tuli ehdotomasti edullisemmaksi.

Gröna Lundissa oli todella paljon vauhtilaitteita. Kippari ja Juniori tykkäsivät niistä kovasti. Minunha ei parane mennä moiseen kyytiin, sillä sisuskaluni tulisivat alta minuutissa ulos =D. Vaan minä nautin ihan suunnattomasti kun saan katsoa muiden huimapäistä menoa ja kuulla heidän kiljuntaa. Samala pidin silmällä meidän reppuja... niin ja tietenkin valokuvasin =D.

Nalle Puh poikineen =D.

Alueella oli monia paikkoja, jossa saattoi istahtaa ja syödä jotain jotta jaksoi taas huviella. Alue oli minusta siitäkin kiva, että se sijaitsee merenrannalla, osittain jopa sen päällä. Meri on aina sellainen elementti joka tekee paikasta kuin paikasta mukavamman. Myydäänhän asuntojakin merinäköalalla kalliimmalla kuin ilman sitä näköalaa.

Lokki kytiksellä =D.

Vastarannalla sijaitsee Viking Linen satama, josta olemme monet kerran katselleen Gröna Lundin aluelle ja jutelleet, että joskus olisi kiva käydä. No nyt päästiin =).

Huvipuistoalueella on minun mielestä aina jotenkin tosi kuvauksellista. Mietin, että miksiköhän en kuvannut ihmisä huvittelemassa, mutta sitten muistin, että kaikki laitteet oliva jotenkin tosi ylhäällä ja se vähäinen pätkä, jossa heitä olisi voinut kuvata, he menivat lujaa sekunnissa ohi. 

Olin saanut lomani alussa Canonilta lainaan minijärkkärin Canon EOS M3, jossa oli objektiivina mukana 18-55mm f/3.5-5.6 IS STM. Kyseinen zoomalue oli aikanaan minun entisessä luotto-objektiivissäni, joten se oli kovasti minun mieleeni. Koska kamera oli pieni, mutta siinä oli paljon järjestelmäkameran ominaisuuksia, otin sen mukaani Tukholman matkalle. Se osoittautui varsin käteväksi peliksi reissun aikana. Kunhan saan reissupostauksen alta pois, teen vielä erikseen kamerasta oman esittelyn. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä kameralla.

Lähes viiden tunnin huvittelun jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. Olimme hyvissä ajoin Cityterminaalissa ja pian bussi tulikin pysäkille meitä noutamaan. Bussussa matkalla takaisin Grisslehamniin oli mukavaa jutella päivästä, mikä laite oli paras ja mikä sitten toiseksi paras jne.

Laivalla teime verovapaita ostoksia ja ihailimme auringonlaskua merellä. Puolen yön aikaan olimme takaisin perillä Maarianhaminassa "kotona" omalla veneellä. Päivä oli ollut onnistunut kaikin puolin ja uni maittoi.

s/v Pommern Maarianhamina

Kun olimme kiertäneet merenkulkumuseon läpi, oli aika siirtyä museolaiva Pommerniin, joka on vesillä merenkulkumuseon edeustalla, läntisen vierasvenesataman vieressä. Vierailu Pommernilla oli minulle yksi lomamme kohokohdista, se oli  i h a n a! Täynnä kauniita ja valokuvauksellisia yksityiskohtia.

Pommern on maailman ainoa alkuperäisessä kunnossaan säilynyt nelimastoinen teräsparkki. Museolaivanan Pommern on toiminut vuodesta 1957. Aloitimme laivaan tutustumisen ensin kannelta. Oli aivan mieletöntä miettiä, että merivesi on joskus tullut kannelle! Laiva on todella korkea, joten aallokko on ollut valtava. Pituutta aluksella on 95 metriä ja leveyttä 13,4 metriä. Tällä aluksella ei ihan matalissa vesissä ole seilattu, sillä syväys on 7,5 metriä.

Kannella keskellä oli keittiötila, jossa kokki valmisti miehistölle ruokaa. Oletko joskus haaveillut, että olisit kokkina isolla aluksella? Kerron ensin, millainen Pommernin kokin normaali päivä oli. Herätys kello 2:30 ja kolmelta leivotaan kaksikymmentä lippua ja laitetaan uuniin pastumaan (nam, tuorretta leipää joka päivä). Kello neljä (aamulla) oli ensimmäinen vahdin vaihto ja silloin syötiin ensimmäinen aamiainen, tyypillisesti kahvia ja vastaleivottua leipää. Kello 7:00 oli aamiainen kaikille, puuroa ja maitoa. Kello 12:30 oli lounaaksi paistettu suolasäilöttyä lihaa perunoiden ja porkkanoiden kera. Tämän jälkeen kokko alkoi valmistella päivällistä joka oli klo 18:00. Tuolloin syötiin läskiä, papuja ja perunoita, sekä jälkiruoaksi mehukeittoa ja teetä. Eikä tässä vielä kaikki. Kello 18:00 kokki valmisti leipätaikinan seuraavan aamun leipomista varten. Ja tietenkään miehistö ei mennyt tyhjällä vatsalla nukkumaan, vaan sitä ennen syötiin vielä yömuonaa kello 20:00, voileipää suolasäilötyn lihan kera. Tämän jälkeen koitti vihdoin kokille vapaa hetki, ellei kuulunut perämihen pillistä kolmea vihellystä, sillä se tarkoitti "kaikki miehet kannelle" - myös kokki =D. Miten on, vieläkö ura purjealuksen kokkina houkuttelee? No, nykypäivänä meno on vähän toista, joten sitä saataisi jopa harkita =D.

Pommern rakennettiin Glasgowssa 1903 ja se sai nimekseen Mneme. Vuonna 1906 se siirtyi uudelle omistajalle ja alus nimettiin uudellen ja se sai nimeksi Pommern. Nimi tarkoittaa Pommerin maakuntaa.

Aluksen ankkureisa vain toinen on paikallaan. Toinen ankkuri on koristeena maissa.

Tärkeä turvallisuus varuste, pelastusvene. Näillä pääsi myös rantaan, mikäli ei itse aluksella ollut menemistä.

Koska aluksessa oli paljon puuosia, piti mukana olla myös oma puuseppä ja hänellä tietysti oma verstas.

Aluksen sisällä oli tilaa miehistölle. Kapteenin käyttämät tilat olivat komeasti sisustettu, sametissa ei oltu säästelty. Muu miehistö sen sijaan sai tyytyä hieman karumpiin olosuhteisiin. Jokaiselle oli kuitenkin oma sänky ja matka-arkku, missä saattoi säilyttää henkilökohtaisia tavaroita. 

Kapteenia varten oli oma keittiö, jossa valmistauduttiin tarjoilemaan ruokaa kapteenille ja hänen vierailleen. Tuolloin oli käytössä ihan lasi- ja posliiniastioita. Alla on teline, jossa mm. lautasia säilytettiin. Näin ne säilyivät ehjänä suuremmassakin myrskyssä.

Alhaalla ruumassa säilytettiin mm. ruokatarvikkeita. Kokilla oli tärkeä tehtävä konsultoida kapteenia, kuinka paljon ruoka-aineita matkalle tarvittiin. Tuolloin tuli varautua siihen, että matka sattoi venyä esim. huonon sään tai myrskyn vuoksi. 

Jotta alus pysyi nk. kölissä, tuli sillä olla mukana painolastia. Painolastina käytettiin maa-ainesta, jota sitten heitettiin mereen tai satamassa maihin, kun painolastia piti vähentää. Kun sitä piti lisätä, lisättii alukselle uutta maa-ainesta mm. ulkomailla. Tämä maa-aineksen painolastina käyttäminen on yksi syy siihen, miksi Ahvenanmaalla on rikas ja osittain erilainen kasvisto. Maa-aineksen mukana ulkomailta tuli meille siemeniä sellaisista kasveista, jotai ei ollut aikaisemmin Suomessa kasvanut.

Nyt ruumassa oli esillä tuon ajan tavaroita ja laivaelämästä kertovia valokuvia. Alhaalla saattoi katsoa myös 20 minuuttia kestävän videon.

Alhaalla ruumassa säilytettiin myös varaköysiä ja puutavaraa, jolla paikattiin matkanteon aikana sattuneita haavereita. 

Alus purjehti Australian ja Englannin välillä nk vehnäreitillä kuljettaen vehnää. Se kävi Maarianhaminassa vain viisi kertaa. Viimeisen matkan Pommern teki 1939 juuri ennen toista maailman sotaa Hullista Maarianhaminaan. Sodan aikana alus makasi Maarianhaminassa ollen 1944 hetken aikaa viljavarastona. Tuolloin se hinatiin kerran viljalastissa Turkun. Laivan omistajan Gustaf Eriksonin lapset lahjoittivat aluksen 1952 Maarianhaminan kaupungille museolaivaksi läntiseen satamaan.

Jos menet käymään joskus Maarianhaminassa, älä missään nimessä ohita tätä kohdetta. Se on upea ja monella tapaa vaikuttava. Suosittelen!