Kohti Lantaa

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niinpä reilu kahden viikon loma on nyt ohi. Pari päivää olen ennättänyt harjoittella jo työntekoa =D. Loma oli aivan ihana ja rentouttava. Näimme paljon uusia ihania asioita ja saimme henkiset akut ladattua. Ja kaupan päälle tuli kotiin viemiseksi myös kohtuullisen mojova rusketus!

Kahta päivää vaille tasan kaksitoistavuotta aikaisemmin olimme olleet Kipparini kanssa häämatkalla Thaimassa, tuolloin Puketissa. Vain puolitoista vuotta ennen tsunamia. Tällä kerralla lähdimme matkaan meidän hääpäivänä 3.3. ja rakkautemme hedelmä lähti tietenkin mukaan =).

Lähtöpäivä oli saiteinen, joten ei harmittanut yhtään lähteä matkaan (niinkuin muka muuten olisi =D). Loman alku on aina jotenkin niin täynnä odotusta siitä kaikesta, mitä loma tuo tullessaan. Tämä oli Kipparini kanssa kolmas matka Thaimaahan, joten vahva aavistus siitä, mitä tuleman pitää, oli olemassa. Juniorille sen sijaan tämä oli ensimmäinen Thaimaan matka ja ensimmäinen aurinkoloma ylipäätään.

Ihastelin lentokoneessa, matkalla omalle istumapaikalle, näitä ykkösluokan ihanan tilavia paikkoja. Ehkä joskus minäkin voisin istua täällä.

Kaikki kyydissä, joten pääsimme matkaan ajoissa. Jokaisella matkustajalla oli oma "viihdekeskus" josta saattoi katsella mm. elokuvia ja karttatietoja siitä, miten lento etenee, kuunnella musiikkia, pelata pelejä ja lukea lehtiä.

Finnairin sinivalkoisin siivin matka taittui melko kivuttomasti siitä huolimatta, että lentoaika oli yli kymmenen tuntia. Osa lentoajasta ajoittui yöaikaan, joten koneessa tuli torkuttua.  Lensimme Thaimaahan Krabille, josta matka jatkui parin tunnin verran aamutuimaan (paikallista aikaa) kohti Koh Lanta Yai saarta. Lentokentällä olivat oppaat vastassa ja he ohjasivat oikeaan pikkubussiin.

Ennen Koh Lanta Yai saarta sijaitsee Koh Lanta Noi. Tästä syystä oli edessä kaksi lauttamatkaa. Ensin mantereela Koh Lanta Noi saarelle, jonka läpi ajoimme ja sen jälken viimeinen lauttamatka lomakohteeseemme, Koh Lanta Yai saarelle.

Matkaoppaissa oli varoiteltu, että lauttamatkoja saattaisi joutua odottamaan mm. johtuen nousu- ja laskuvedestä. Meidän matka meni sujuvasti ja ensimmäiselle lautalle pääsimme ajamaan suoraan. Toiselle lautalle oli vain muutaman minuutin odotus.

Lomalaisten kuljetukset jonossa =D.

Näitä samoja liinoja näin monissa muissakin kulkuvälineissä mm. pitkähäntäveneissä ja rekka-autoissa. Luulen vahvasti, että liittyvät jotenkin kulkuneuvon siunaamiseen.

Kun lautta lähti kohti vastarantaa, tuli tämä vekkulin näköinen pikkuhinaaja apuun. Hän pukkasi hieman kylkeen, että saatiin lauttaa käännettyä oikeaan kulmaan ja lähtemään oikeaan suuntaan kohti vastarantaa.

Viimeinen lauttamatka oli todella lyhyt ja niinpä siellä jo rakennettiin lautan tilalle siltaa. Ihan ymmärrettävää, sen verran lyhyt matka oli, että se on todella paljon jouhevampaa taittaa siltaa pitkin. Silloin myös vuorovesivaihtelut eivät haittaa.

Lauttarannasta oli vain viiden minuutin ajomatka ja saavuimme perille hotelliimme, Lanta Pura Resorttiin. Olin vaihtanut jo lentokoneessa kevyempää vaatetta ylle, mutta silti tuntui lämpöä riittävän. Vaan kyllä oli ihana fiilis, jo ihan vaan katsella näitä maisemia!

Olimme niin aikaisin perillä, että hotellin uima-altailla sijaitsevat tuolit olivat vielä kaikki vapaana. Vain muutama oli jo pyyhkeellä varattu. Tämä oli muuten jännittävä tapa. Viedään pyyhe aamulla tuolille ja tullaan sitten joskus sinne itse. Hotelli huoneet jaettiin jo valmiiksi, mutta meille kerrottiin, että saisimme ne vasta klo14:00. 

Jonkin aikaa katselimme ympärillemme ja sitten tuli pakottava tarve päästä veteen. Kävin matkalaukkuni kimppiin, jotta kaivaisin sieltä uimavarusteet esiin, kun hotellin henkilökuntaan kuuluva poika pelmahti paikalle ja nappasi laukkuni ja lähti viemään sitä eteenpäin. Kipparini oli ollut fiksu ja käynyt kysymässä, josko huone saattaisi olla jo valmiina ja se oli! Saimme huoneen monta tuntia aikaisemmin, ihanaa!

Hotelli sijaitsi aivan merenrannalla saaren pohjoisessa päässä. Matkaoppaista olimme lukeneet etukäteen, että hotellin oma uimaranta ei olisi kovinkaan hyvä. Meidän mielestä se oli yksi parhaista! Mitä tästä opimme? Kaikkea ei pidä uskoa, mitä lukee, vaan aina kannattaa tehdä oma arvio asiasta. 

Tässä vielä kartta Koh Lanta Yai saaresta. Täällä vietimme kaksi upeaa viikkoa. Valokuvia tuli otettua melkoisesti, joten muutama postaus tästä eteenpäin joudutte katselemaan niitä ja lukemaan lomafiiliksiä =D. Sawadi kaa!

100.000

Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta! Miten tämä aika vierähti näin nopeasti? Kun aloitin blogini pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin, että tuskin kukaan jaksaa lukea näitä minun juttunani. Saatikka katsella kuviani. Vaan miten kävikään, eilen meni 100.000 lukukerran raja rikki! Uskomatonta, olen niin onnellinen ja aivan otettu tästä kaikesta. Blogini myötä olen saanut uusia ihania blogiystäviä, mielenkiitoisia kommentteja ja keskusteluja. Samalla on tullut dokumentoitua vuodenaikoja, kesäloma reissuja, luontoa, valokuvaaminen on lähtenyt lähes käsistä =D. Olen myös itse tutustunut moniin upeisiin blogeihin, bloggareihin ja päässyt ihastelemaan kauniita valokuvia.

Suurin kiitos kuuluu teille ihanat lukijani ja blogiystäväni! Jokainen kommentti on innostanut ja lämmittänyt mieltäni valtavasti. Tästä on ilo jatkaa. Uusia lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin mukaan, lämpimästi tervetuloa teille kaikille! Ja koska osa teistä lukijoistani on ulkomailta, so I wish all my blogs readers to welcome! You make me happy all thanks!

Tämä kuva on otettu viime kesälomalta Eestistä matkalla Kuivastusta Pärnuun. Meri oli tyyni ja edessä ei mitään. Vain taivas ja meri, kaksi sinistä ihanaa ja rakastamaani elementtiä luonnosta. Tunnen vieläkin tuon ihanan fiiliksen ja meren raikkaan tuoksun. Kuvien kautta pääsee palaamaan ihaniin hetkiin aina uudelleen ja uudelleen.

Jälleen on tullut uuden loman aika, joten blogi hiljenee reiluksi pariksi viikoksi. Vinkkiä siitä, minne lomamme suuntautuu, saa seuraamalla Instagramia. Luvassa on merta, lämpöä ja aurinkoa. Ja tuliaisina tulee tietenkin muistikortit piukeena valokuvia =D.

Aurinkoista kevättä teille kaikille!

Tulppaanit - kevään ensi merkki

Ihan heti alkukeväästä on ihanaa, kun tulppaaneita on jälleen tarjolla kaupoissa. Niistä tulee heti niin keväinen fiilis! Tulppaanit on niin minun lempikukkia (yksiä niistä =D). Värejä ja muotoja on tarjolla vaikka millä mitalla. Jokainen löytää varmasti itselleen mieluisat. Värejä yhdistelemällä saa aikaiseksi ihania väriyhdistelmiä ja kimppuja. Ja mikä näissä upeissa kukissa on parasta, ne eivät ole hinnalla pilatu! Raaski ostaa ihan itselle vaikka arkea sulostuttamaan, vaikka parikin kimppua.

Nämä kauniit tulpaanit sain ystävänpäivänä ihanalta ystävältäni. Voi miten iloiseksi tulin! Pakohan niitä oli kuvata. Vallankin tuo valkoinen, jossa oli violetti raita, kaunis!

Tulppaanin sisältä avautuu ihan oma palstelli maailma. Sukelsin kukkaan macron kanssa.

Inostuin näistä niin paljon, että ostin itselleni seuraavan viikonloppun lisää uusia tulppaneja sen kunniaksi, että saimme Juniorin takaisin kotiin hiihtolomalta. Niin kovasti häntä oli jo ikävä =).

Keväinen päivä Nuuksiossa

Viikko sitten viikonloppuna Juniori matkusti viettämään laatuaikaa mummolaan hiihtoloman ajaksi. Me lähdimme puolestaan Kipparini kanssa katsastamaan kevättä Nuuksion luontopolulle. Aurinko paistoi ja lämmitti ilman aamupakkasen jälkeen nopeasti. Ja mikä parasta, sain laittaa ensimmäisen kerran aurinkolasit päälle, jeeeee!

Nuuksion ulkoilualue on suuri ja siellä menee eripituisia ulkoilureittejä. Me lähdimme matkaan sille reitille, joka lähtee Nuuksion majalta. Pieni matka maantietä pitkin ja pian päästiin poikkeamaan metsään. Luontopolulla oli helppo kulkea, sillä lunta ei ollut tullut vähään aikaan ja edelliset kulkijat olivat tampanneet polun hyvään kuntoon. Hieman pelkäsin, että mahtaako olla liukasta, mutta sekin osoittautui onneksi turhaksi peloksi. Ja kun seuraa alla kuvattuja vihreitä käpymerkkejä, ei ollut myöskään eksymisen vaaraa.

Metsä oli välillä niin synkkää, että aurinkoa ei näkynyt kuin puiden välistä. Minua jännitti hieman, että näkisimmekö jotain eläimiä, sillä viimeksi kun olimme samaisella luontopolulla, näimme ukkometson soitimella. Ensin kuulimme äänen kun hän kloksutteli ja pian näimme tuon uljaan linnun. Hän oli sitä mieltä, että emme kelvanneet hänen morsioiksi, joten saimme luvan häipyä hänen reviiriltä =D.

Ihan äskettäin taisi olla jossain lehdessä juttua siitä, että jo 20 minuutin oleskelu metsässä alentaa verenpainetta. Ja sen voin hyvin uskoa. Metsä on aina yhtä ihana, ihan jokaisena vuoden aikana. On raitista ilmaa ja luontoa ympärillä.

Kevään saattoi aistia ilmasta jo ihan tuoksusta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kuuli puron solinan, saattoi sanoa, että kevä on täällä! Eilen sanoivat uutisissa, ja oli siitä juttua maanantain Hesarissakin, että terminen kevät saattaa tulla tänä vuona tavallista aikaisemmin. Sopii minulle (peukku)! Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 0 asteen yläpuolelle.

Tämä luontopolku on siitä mukava, että maasto on vaihtelevaa. On ylämäkeä ja alamäkeä, on kallioita ja lampia (jotka olivat toki nyt jäässä). Myös puusto vaihelee mukavasti. Reitti on sopivan pitkä, vähän reilut viisikilometriä. Siis sillai just sopiva, että on mukavaa ottaa eväät mukaan =D.

Ennen kuin saavuimme nuotiopaikalle, tuli metsään ihana savun tuoksu ja sen jälkeen sytytysnesteen tuoksu =D. Se oli ainakin selvä, että nuotiolla olisi muitakin. Lieneekö jo hiillos valmiina? Kun saavuimme pakalle, selvisi, että sytytyspuuhat olivat aluillaan (siitä siis se nesteen tuoksu). Ei muuta kuin talkoisiin ja pian oli kunnon tuli grillipaikalla.

Olimme varanneet Kipparini kanssa mukaa vähän parempaa makkara, bratwurstia, nam! Ja koska oli laskiaissunnuntai, oli mukana tietenkin kahvia ja laskiaispullat. Mistä se mahtaa johtua, että vaikka ulkona söisi pieniä keitettyjä kiviä, niin nekin maistuisivat varmasti herkulliselta =D. Olen jo aikaisemminkin maininnun, että odottaminen ei ole minun vahvuuteni. Niinpä joka kerta, kun pitäisi jaksaa odottaa hiilloksen muodostumista, en meinaa millään jaksaa. Onneksi Kipparini on pitkäjänteisempi, minä olisin polttanut makkarat, jälleen kerran.

Nuotiopaikka sijaitsee Sorlammen rannalla. Lampi oli jäässä, mutta silti en uskatautunut jäälle, vaikka siellä joku muu olikin suksilla liikkunut.

Hetken levättyämme ja eväät nautittuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Grillipaikka on luontopololla hieman yli puolen välin, joten matkaa oli alle puolet jäljellä. Reitti jatkui kiertäen Sorlammen toiselta puolelta takaisin lähtöpisteeseen. Aurinko alkoi laskea hiljalleen joten kävelimme rivakasti takaisin päin. No toki piti välillä pysähtyä ottamaan muutama valokuva =).

Odotan joka talvi aina yhtä innolla näitä ensimmäisiä kesäpäiviä. Auringon paistetta, pientä lupaista jo kesästä. Keväällä aurinko lämmittää jo todella mukavasti. Onneksi meillä on myös täällä pääkaupunkiseudulla monia oivallisia retkikohteita. Joten ei muuta kuin eväät matkaan ja retkelle =).