Kun luotto objektiivi meinaa sanoa sopimuksensa irti

Tänä keväänä on tullut eteen se tilanne, että luotto-objektiivini meinaa sanoa sopimusken irti. Olen aikanaan hankkinut tämän objektiivin käytettynä ja sen bajonetti on jo huollossa kertaalleen vaihdettu. Nyt kakkula on alkanut herjata, että ei ota välillä yhteyttä kameraan. Lisäksi se on todella pölyinen sisältä, joten jouduin sen pohdinnan eteen, että maksanko objektiivin huollosta vai panostanko uuteen? Tulin pohdinnassani siihen tulokseen, että tässä kohtaa olisi parempi panostaa uuteen. Ja siitä ne haasteet sitten alkoivat!

Edellinen objektiivini oli Canon zoom lens EF-S 17-85mm f/4-5.6. Olen tykännut siitä todella paljon, vaikka se ei olekkaan valovoimaisuuden huipulla. Objektiivista on tehnyt erityisen mieluisan se, että siinä on sekä laajakulmaa, että mukava määrä zoomia. Objektiivi on käynyt todella mainiosti sellaiseen nk. yleiskuvaukseen luonnossa ja kaupungilla. Jälkeenkin olen ollut vallan tyytyväinen, kun ei ole ollut paremmasta tietoa =D.

Olin siis päättänyt hankkia uuden, vastaavanlaisen. Tässä kohtaa halusin kuitenkin panostaa lisää valovoimaan ja objektiivin laatuu. Kuvaan niin paljon luonnossa ja ulkona, että sään ja pölyn kestävyys olisivat myös avain asemassa uutta valittaessa. Ja sitten internetin salattuihin syövereihin tutustumaan valikoimaan. Jestas sentää... tuli valvotua yö jos toinen... paljon oli vaihtoehtoja mutta äkkiseltään tuntui, ettei juuri sitä mitä haluaisin. Jos oli laajakulmaa, puutui zoomi ja toisin päin. Luin, vertailin, kirjasin ylös, taas luin ja meinasin tulla hulluksi!

Vaan sitten marssin Rajalaan. Sieltä sain paljon tietoa objektiiveista, niiden tekniikasta, laajakulmista, zoomeista ja ennen kaikkea valovoimasta. Myös Kipparini oli minulle suurena apuna, kun pähkäilin tämän haasteen kanssa. Hän antoi minulle faktoja siitä, missä tilaneessa objektiivin mistäkin ominaisuudesta minulle tulisi olemaan iloa. Hän jos kuka on hyvin perillä siitä, missä ja miten kameraani käytän =D.

Loppumetreille valikoitui kaksi mahdollista objektiivia. Canon EF16-35mm f/4 L IS USM ja Canon EF 24-70mm f/2.8 L II USM. Minun onni oli että sain haalittua molemmat objektiivit ystäviltäni lainaan. Canon EF 24-70mm f/2.8 L objektiivista lainassa oli sen ensimmäinen versio. Hyvin nopeasti selvisi kumpi tulisi olemaan se minun seuraavaa "luotto-objektiivi". Canon EF16-35mm f/4 L IS USM laajakulma oli ihana ja objektivii piirsi kauniisti. Lisäksi siinä olevan kuvanvakaimen avulla olisi ollut mahdolista kompensoida valovoimaa. Mutta se, mikä siitä puuttui oli juuri tuo zoomausalue. Se ei tulisi minulle riittämään. Tai ainakin joutuisin opetteleman uuden tavan sillä kuvata. Te, ketkä olette seuranneet blogiani pitkään, tiedätte, että tuppaan olemaan sellainen yksityiskohtien kuvaaja =D. Ja silloin jos milloin on zoomista apua.

Niinpä oli selvää, että Canon EF 24-70mm f/2.8 L tulisi olemaan valintani. Ihan vähän jouduin tinkimään laajakulmasta, mutta viikonlopun testi (kuten osa tässä postauksessa olevista kuvista ) osoitti, että se olisi tarpeisiini riittävä. Zoomausalue ei ole vanhan veroinen, mutta hyvin lähellä. Tässä pähkäilyssä minulle selvisi, että EF sarjasta ei löydy vastaavaa kuin mitä vanha oli. Haluan kuitenkin uuden objektiivin olevan nimenomaan EF sarjaa (ja L). Objektiivi tulisi sopimaan myös täysikennoiseen kameraan, mikäli sellaisen tulevaisuudessa ostaisin.

Nyt kun valinta oli tehty, marssin jälleen Rajalaan. Oli viimeinen haaste käsillä. Panostanko valovoimaan vai kuvanvakaimeen? Panostanko objektiivin uudempaan malliin vai tyydynkö vanhempaan? Entä ostanko käytetyn vai ihan uuden? Paljon on valintoja tehtävänä, kun haluat ostaa uuden kakkulan =D. Yksi iso kysymys valinnassa vielä oli, että panostanko nyt 800 euron edestä vai kärsinkö kaksitonnia? Tämä jos mikä valvotti mukavati yöllä, jolloin vallankin meillä naisilla on tapana rakoa asioita =D. Mietin, että jos nyt tyydyn halvempaan ja vanhempaan, vaivaako asia minua jatkossa (tunnen itseni, kyllä se vaivaisi!).

Onneksi on Rajala. Asiat ratkesivat asiantuntevan myyjän kanssa vartissa. Sain vahvistuksen ajatuksilleni ja siihen, että kun nyt panostan siihen, minkä oikeasti haluan, tulen olemaan kauppaan pitkän aikaa tyytyväinen. Nyt kun olen toipunut moraalisesta rahantuhlaus krapulastani, niin voin tunnustaa, että se kaksi tonnia meni! Mutta sillä sain todella pitkäaikaisen ystävän. Lisäksi objektivii tulee olemaan se, jolla eniten kuvaan, eli ne kaksi tonnia eivät pölyty kameralaukussa. Myyjä lohdutti minua, että hänen ystävän naisystävä oli ostanut käsilaukun joka maksoi 2800 euroa, joten siinä vaiheessa minun hankinta kuullosti jo ihan edulliselta =D.

Tässä hän nyt on =D. Uusi luotto-objektiivini Canon EF 24-70mm f/2.8 L II USM!

Tästä tuli nyt tällainen paljon tekstiä ja vähän kuvia postaus, mutta toivon, että tästä pähkäilystä voisi olla iloa jolle kulle muullekkin, joka on saman edessä, vanha hyvä sanoo sopimuksen irti ja vastaavaa uuta ei ole enään markkinoilla. Se oli alusta asti selvää, että objektiivin tulee olla Canon. Ai miksi? Älkää kysykö, asiaa ei pysty järjellä selittämään. Olen tottunut kuvaamaan Canonilla ja luotan Canonin laatuun. Se vaan on niin että joku on Hondan mies ja minä olen Canonin nainen =D. Kiitos Jani (Rajalasta), että autoit minua tässä vaikeassa valinnassa. Olen vakuuttunut siitä, että tein oikean valinnan.

Kaikki postauksen kuvat on otettu Lauttasaaresta. 

Kuvauskurssilla Nuuksiossa luontoa etsimässä

Ennenkuin jatkamme kesälomamme parissa, kerron teille tässä välissä ihan verekseltään, mitä kivaa tein eilen sunnuntaina. Osallistuin nimittäin valokuvauskurssille. Kurssin aiheena oli "Löydä luontosi" ja kurssipaikkana Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiossa. Kouluttajina toimivat vahvat valokuvaamisen ammattilaiset, Pekka Punkari ja myös näyttelijänä tunnettu Laura Malmivaara. Tykkään kuvailla paljon luonnossa, joten tämä kurssihan oli kuin järjestetty ihan minua varten!

Aamupäivän aikana tutustuimme Pekan johdolla kameran asetuksiin ja mistä ne oikein kamerasta löytyisi. Saimme oppia valkotasapainosta, syväterävyydestä, valotusajasta ja ISO arvoista. Kuinka niitä käytetään missäkin kuvaustilanteessa. Kun asetukset olivat kurssilaisten kameroissa kunnossa, jatkoi Laura aiheella henkilökuvaus ja luonnon valo. Iselle ainakin tuli monia ahaa elämyksiä siitä, että aina ei todellakaan tarvita studio olosuhteita, vaan ihan luonnon omassa studiossa onnistuu ottamaan hyviä henkilökuvia. Kunhan vain tietää niksit. Aamupäivän luoentojen jälkeen söimme maittavan lounaan ja lähdimme Nuuksion upeaan maastoon harjoittelemaan juuri saatua oppeja ihan käytäntöön. Ilmojen herra oli meille suosiollinen, aurinko paistoi ja ilma oli lämmin.

Pienen kävelymatkan jälkeen löytyi ensimmäinen "valopilkku" jossa oli hyvä ottaa kuvia. Laura kertasi meille asioita ja sitten saimme harjoitella kuvaamista. Ja kukapa muu pääsi kuvattavaksi kuin Laura itse! Melkein viisikymmentä innokasta oppilasta räpsi kuvia =D.

Jatkoimme matkaa ja kuvailimme samalla kaikkea mitä ympärillä luonto meille tarjosi. Ja se tarjosikin todella paljon.

Seuraavalla "rastilla" luonnon tarjonta vain syveni ihan konkreettisesi, sillä saimme Pekan opastuksella syventyä macrokuvauksen maailmaan. Sehän on sellainen maailma, että siinä pitää kuvaajan heittäytyä ihan konkreettisesti maahan, jotta pääsee lähelle tuota pientä ihmeellistä maailmaa.

Tässä minun yritelmiä macrokuvauksesta.

Minulla on ollut haasteita saada omalla macrollani enemmän syväterävyyttä kuviin ja niinpä päätin käyttää tilaisuuttani hyväksi ja kysyä Pekalta neuvoja, mikä menee pieleen. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että en vain ole uskaltanut ottaa tarpeeksi suurta aukkoa käyttöön (vai oliko se pientä, hitsit, miten päin ne numerot ja aukot nyt menikään???).  Alimmainen kuva oli jo huomattavasti isommalta alalta terävä, kun vain uskalsin säätää =D.

Tässä kohdassa metsää ihastelimme kurssilaisten kanssa yhdessä luonnon valoja, varjoja ja värejä.

Samalla testailin hieman rajaamista ja sitä kuinka rajaamalla kuvaa voidaan saada sanoma ihan erilaiseksi. Rajauksella voidaan vaikuttaa siihen, mitä halutaan, että katsoja näkeen kuvassa. Eikö tulekkin valo nätisti lehden läpi? Ja huomaatteko, syksyn värejä alkaa olla ilmassa (saattaa toki myös johtua helteiden aiheuttamasta kuumuudesta =D).

Tässä vielä valon leikkiä kalliokielon lehdillä.

Seuraavalla "kuvausrastilla" perehdyimme tämän eksoottisen linnun ja Pekan opastuksella liikkuvan kohteen kuvaamiseen. Siinä on eroa, liikkuuko kohde vaakasuunnassa vai tuleeko kohti, mitä asetuiksia kannattaa valita kamerasta käyttöön. Tämä lintu lenteli ahkerasti meidän kurssilaisten edessä, eikä ollut ollenkaan niin arka kuin linnut metässä yleensä =D.

Tämän komean juoksevan "hirven" kanssa harjoittelimme sitä, että saisimme kohteen pysymään terävänä ja itse tausta jäisi epätarkaksi. Ei ollut ihan helpoimmasta päästä tämä rasti minulle, vielä pitää harjoitella. Mutta ehdottomasti mielenkiintoinen juttu.

Seuraavaksi saavuimme kodalle, josta Lauran opastuksella löytyi lähes täydellinen luonnovalo henkilökuvaukseen. Sain kurssilla vinkkiä, että nimenomaan porttikongit ovat oivallinen henkilökuvaus paikka. Siellä valo tiivistyy ja tummat reunat tuleva kuvaan automaattisesti ilman kuvan jälkikäsittelyä.

Laura ohjeisti myös, että sivuvalo tuo kasvoihin muotoa ja myötävalo hehkua. Molemmat ovat vallankin meille naisille kovin tärkeitä asioita =). Myös se, että kasvoja kuvaa hieman ylhäältä päin, ne näyttävät paremmilta. Kuvakulmalla on siis merkitystä.

Tällaista jälkeä syntyi minulta. Kiitos Niina, että sain käyttää kuvaasi tässä postauksessa! Olen aina hieman pelännyt kuvata ihmisiä, mutta nyt täytyy sanoa, että innostuin. Tätä pitää kokeilla jakossakin, kun se ei ollutkaan ihan tähtitiedettä =D.

Kodan katto inspiroi minua =D.

Jatkomme matkaa näköalatasanteelle. Kävelimme kuvauskierroksella Nuuksion Maahisen kierroksen. Maasto oli helppo kulkuinen ja sitä voi suositella jopa liikuntarajoitteisille.

Tässä elettyä puun elämää.

Näkymiä näköalatasanteelta.

Onnistuneen päivän jälkeen olen todella kiitoksen velkaa monille tahoille. Kiitos Luontokeskus Haltialle mukavista kurssipuitteista ja maittavasta lounaasta. Kiitos Rajala Proshop upeasta kurssista. Kiitos kaikki kurssilaiset antoisista yhteisistä hetkistä ja ennen kaikkea suurimmat kiitokset menevät Lauralle ja Pekalle. Te teitte päivästä unohtumattoman! Paljon tuli lisää oppia millä jatkaa harjoittelua itse eteenpäin. Tämän kaltaisia kursseja voin suositella lämpimästi kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille.

My new baby!

Te, ketkä seuraatte minua Instagramissa, olettekin jo saaneet vihiä siitä, mitä lomallani pääsiäisen jälkeen tapahtui. Kotka merellä oli jäänyt hampaankoloon, tai tarkemmin sanottuna se, etten saanut siitä otettua tolkullista kuvaa. Minähän en ole mikään lintukuvaja (niin olen itselleni todistellut), mutta saan hyvin usein itseni kiinni siitä, että yritän ottaa kuvaa linnuista. Niitä kun merellä riittää =). Niinpä päätin hankkia paremman putken.

Lähdimme perjantaina pääsisäisen jälkeen Kipparini kanssa Rajala Pro Shoppiin, sinne ainoaan oikeaan kamerakauppaan. Saimme myyjän ja niin alkoi armoton testaus. Kuvasin putkella ja omalla kameralla ja vertailin sitä jo omistamiini putkiin. 

Hetken testailtuani ja hintoja tiedusteltuani alkoi myös uusi kamera poltella. Olin haaveillut jo vuoden päivät Canon EOS 6D:stä, mutta myyjäpä olikin sitä mieltä, että se ei olisi minun kamera. Mitä ihmettä, miksi ei olisi? Olin kertonut hänelle kuvaavani paljon luonnossa ja liikkuvia kohteita. Ja ellei kohde liiku niin minä liikun (veneessä). Myyjä kertoi, että Canonilta oli tullut uusi malli EOS 70D joka olisi kuulema juuri kamera minun tarpeisiini. Nyt oli paha paikka. Olet ollut vuoden varma siitä, mitä haluat ja sitten tulee asiantunteva myyjä ja kumoaa kaiken, miten tässä näin kävi? Asiaa piti pohtia (ja googlata) hetken, joten kävimme Kipparini kanssa välillä syömässä ja puntaroimassa vaihtoehtoja.

Niin siinä sitten kävi, että lähdin ostamaan tätä objektiivia ja tulin kaupasta ulos sekä objektiivin että uuden kameran kanssa, Canon EOS 70D enkä ole valintaani katunut! Kamerata löytyy kaikki samat herkut, kuin on 6Dssä, paitsi että se on kroppikenno, kun 6D olisi ollut täyskenno. Lisäksi 70D:ssä on kääntyvä näyttö, joka auttaa haastavimmissa kuvakulmissa. Lisäksi näyttö ei naarmuunnu, kun sen voi kääntää toisin päin. Jälleen tuli todestettua se, mitä tekee ammattilainen myyjä. Hän uskaltaa olla asiakkaan kanssa eri mieltä ja suositella juuri asiakkaan tarpeisiin sopivaa tuotetta. Kiitos Slava, teit hyvää työtä!

Ostamani objektiivi on Canon EF 100-400 f/4.5-5.6 L IS USM. Harkitsin sen perään vielä 1.4 telejatketta, mutta jätin sen vielä ostamatta. Haluan tutkia ensin, että vähentääkö telejatke niin paljon putken valovoimaa, että automaattitarkennus kärsii liikaa. Tästä jos osaa joku kertoa kokemuksia, otan vinkit ilolla vastaan.

Tässä putki koko komeudessaan =D. Painoa sillä jo alkaa olla, ja varsinkin jos roikuttaa kaulassa. Ostin taannoin kameraan tällaisen BlacRapid Sport2 hihnan, jolla saan kameran olkapäälle. Silloin tämä yhdistelmä ei juurikaan paina liikaa. Ainut mitä pitää varoa on, ettei kolauttele siltojen pieliin eikä kiviin. Objektiivin saa lukittua kuljetuksen ajaksi, jolloin se ei valu vahingossa alaspäin.

Tarvitseeko erikseen mainita, että maltoin tuskin nukkua ensimmäisenä yönä kun uusi kamerani ja putki olivat kotiutuneet kanssani? Olin niin täpinöissäni. Nyt ei enään ole onnistuminen kalustosta kiinni, vaan ihan itse kuvaajasta. Saa mennä jokaisen huonon kuvan jälkeen peilin eteen ja puhutella itseään =D. Oikeasti, paljon on vielä opittavaa, mutta se tästä kuvausharrastuksesta tekeekin niin kiehtovan. Niin ja minä kun en ole lintukuvaaja =D.

Valokuvauskurssilla - haaveena parempia kuvia

Rakastan kuvaamista, mutta nyt on into päällä entistä enemmän. Sain muutama päivä sitten Canonilta kutsun valokuvauskurssille, jonka Canon järjesti eilen yhteistyössä Rajala ProShopin kanssa heidän uudessa upeassa myymälässä. Aiheena oli "visuaalisemmat ja valokuvauksellisemmat kuvat" ja kouluttajana toimi loistava valokuvakouluttaja Tiina Puputti.

Kurssin aluksi kävimme läpi kuvausdemostraatioita, joissa Tiina havainnollisti kädestä pitäen mm. järjestelmäkameran eri asetuksia ja niiden hyödyntämistä valokuvaustilanteissa. Kävimme läpi valoa ja sitä, kuinka valoa voi ja ennen kaikkea kannattaa hyödyntää valokuvauksessa.

Kävimme kurssilla myös läpi, kuinka salamavaloa voi hyödyntää kuvauksessa. Tämä oli erityisen jännittävää, sillä omistan myös ulkoisen salaman, mutta en ole sitä osannut vielä oikeasti hyödyntää. Hyviä yrityksiä on ollut ja tuloksena ylivalottuneita valokuvia, sillä on ole todellakaan osannut käyttää salamaa oikein. Pieleen on mennyt jo heti sen suuntaaminen oikein =).

Sitten tuli meidän vuoro. Tehtäksi annettiin käyttää läpikäytyjä oppeja hyväksi ja kuvata niitä hyödyntäen. Aikaa oli puolisen tuntia, jonka jälkeen jokainen tuo oman (mielestään hyvän) kuvan muiden eteen katsottavaksi. Nyt siis kamera käteen ja pörräämään ympäri myymälää.

Tiina opetti, että mustavalkoisesta kuvasta näkee parhaiten, kuinka valo käyttäytyy kuvassa. Innostuin siitä niin, että unohduin melkein kokonaan kuvamaan mustavalkoisia kuvia. Rajala ProShopista löytyi todella monia ihania kuvattavia yksityiskohtia. Myymälän perällä on kahvila, josta löysin mielestäni hyvän yksityiskohdan, vanhoja kameroita!

Tämän kuvan vein omista kuvistano "opettajalle" näytille. Oli todella arvokasta saada palautetta ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä myös muiden ottamia kuvia. Täytyy sanoa, että todella taitavia kuvaajia oli mukana!

Sen lisäksi, että Rajala ProShopin myymälä oli kuvauksellinen paikka, oli sielä näytillä ihania tuotteitta. Liike on kyllä valokuvaajan paratiisi kaikilla herkuilla.

Liike sijaitsee vanhassa pääpostisalissa. Liiketila on ihanan avara ja tuotteet ovat upeasti esillä. Katosta löytyivät nämä kuvaukselliset valaisimet. Rajala ProShopista löydät kaiken, mita valokuvaamiseen tarvitset, joten kannattaa käydä pistäytymässä. Mikäli ei ole mahdollista tulla paikanpäälle, löytyy heiltä myös kattava nettikauppa, jonne pääset tästä.

Kurssi oli hurjan mielenkiintoinen ja aika lensi kuin siivillä. Erityisen kivaa oli myös tutustua muihin blokkaajiin ja vaihtaa heidän kanssa mielipiteitä, oli todella mukava tavata teitä kaikkia!  Lämmin kiitos Canonille kutsusta ja Rajala ProShopille kurssipaikasta. Erityiset kiitokset kurssin opettajalle, Tiina Puputille mielenkiintoisesta ja erittäin havainnollistavasta opetuksesta. Nyt on jälleen uutta puhtia kuvausharrastuksessa. Ja löytyi sieltä omasta kamerasta muutamia ihan "uusia" säätöjäkin =D.