Päärakennus on peräisin Jan Karlsilta Finströmin Bambölestä ja tästä on saanut tämä alue myös nimensä.
Rakennusten lisäksi niistä löytyi tuon ajan tyypillisiä työkaluja ja rakennuksiin pääsi käymään sisällä.
Tässä on esillä pellavaloukku ja rukki, jolla kehrättiin lankaa. Pellavaloukulla loukutettiin kuivattua pellavaa, kunnes sen puumaiset kuoriosat hajosivat ja kuitu tuli esiin. Kuidusta sitten saatiin pellavalankaa.
Mikäli vain mahdillista, kannattaa tänne tulla nimenomaan keskiviikkona sillä tuolloin aluella on nähtävänä erilaisia tuon ajan käsitöitä ja työnäytöksiä. Paikkalla mm. seppä takoi rautaa ja tässä kuvassa keitetään punamultamaalia. Onko se teille tuttua? Minä nojailin lapsena mummolan aitan kulmalla aina vaatteeni punaiseksi =D. Punamultamaali valmistetaan vedestä, ruis- tai vehnäjauhoista, rautavitriolista ja pellavaöljystä. Sekaan laitetaan punaista väriainetta.
Paikalla pääsi myös kokeilemaan vanhaa kunnon pyykkilautaa =D.
Nämä lampaat olivat juuri niitä, joiden määkiminen kuului aina viesrasvenesatamaan saakka.
Paikalla oli myös käsityöläisiä ja työnäytösten lisäksi he myivät omia tuotteitaan. Seurasin hetken aikaa erästä rouvaa, joka nypläsi pitsiä (tiedättehän, sellainen tyyny ja hirmuinen määrä sellaisia puupalikoita, jotka roikkuivat langassa) ja jutteli samalla! Minulla olisi kyllä tullut ihan suttua. Hän oli taitava. Nämä laatikot olivat uusvanhaa tuotantoa mutta silti minusta hauskoja.
Juniori osti itselleen tuollaisen pienen laatikon muistoksi. Siinä voi säilyttää vaikka mitä kivaa.
Eurolla per nenu pääsi traktorin lavalle kyytiin. Pitihän meidänkin tietysti kokeilla ja mukavaa oli.
Alue tuli meille tutuksi sillä sen läpi tuli kuljettua useampana päivänä. Vaan kyllä näissä maisemissa kelpasi käyskennellä =).
