Kruunuvuoren hylätyt huvilat

Itä-Helsingissä Laajasalon saarella sijaitsee paikka nimeltä Kruunuvuori. Paikka on tullut kuuluisaksi siellä sijaitsevista hylätyistä huviloista. Alueella on hyvin pitkä ja erittäin mielenkiintoinen historia. Ensimmäiset huvilat alueelle rakennetiin jo 1800-luvulla. Alueella viettivät kesiä kaupingissa asuva varakas väestö, joka keväisin pakkasi tavarat ja siirtivät ne huvilalle meren äärelle. Luin itse tästä alueesta ensimmäisen kerran jostain blogista ja kiinnostuin heti, tuonne pitää päästä kuvaamaan. Koska aluetta on esitelty monissa blogeissa värikuvin, päätin vaihtelun vuoksi kokeilla, miltä alue näyttäisi mustavalkoisena.

Kruunuvuoren alueelle ei eksy ihan saatumalta, vaan paikka pitää tietää. Ja sittenkin meinaa usko loppua, kun sitä etsii. Vaan etsiminen kannatti. Kuljettuani aikani hiekkatietä näin vihdoin ensimmäisen huvilan, Lindebergin hyvilan rauniot. Talon viimeinen asukas on kuollut vuonna 1975 ja sen jälkeen huvila on saanut rapistua rauhassa.

1900-luvun alussa kansakoululaitoksen perustajan Uno Cygnaeuksen poika Johan etsi kesänviettopaikkaa juuri vihitylle vaimolleen Helsingin lähistöltä ja hän osti Kruunuvuoren huvila-alueen vuonna 1905. He viettivät alueella monia hienoja kesiä ja viimeisen kesän he viettivät 1913. Cygnaeukset olivat päättäneet luopua alueesta ja kaupat tehtiin jo samana vuonna tammikuussa. Alueen osti saksalainen kauppaneuvos Albert Goldbeck-Löwe. Hän ei ostanut aluetta suoraan itselleen, vaan hänen perustamalle Fastighets Aktiebolaget Kissinge osakeyhtiölle. Hän oli itse yhtiön pääosakas. Kruunuvuoren alue oli Albertille jo entuudestaan tuttu, sillä hän oli viettänyt siellä jo muutamia kesiä vuokratontilla sijaitsevassa Kissinge huvilassa, jonka hän oli ostanut vuonna 1905.

Minusta oli jotenkin liikuttavaa, että ovi on yhä lukittuna =). Kenellä mahtaa olla tähän lukkoon avain?

 
Villa Walhelmin rakennusvuotta ei ole tiedossa, mutta alueen karttaan se on merkitty vuonna 1920. Asutusta tässä huvilassa on ollut aina vuoteen ainakin 1989 saakka. 

Miten se mainos menikään... "Pinoteksiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta =D".

Suurin osa huviloista on jo niin pahassa kunnossa, että niiden sisälle ei ole menemistä. Myös niiden läheisyydessä saa katsella tarkasti jalkoihin, sillä lasinsiruja oli huviloiden ympärillä valtavasti. Joten jos ole liikkeellä nelijalkaisen kaverin kanssa, suosittelen, että ihastelet huviloita hieman kauempaa.

Miksi sitten aikanaan jotain todella kaunista on päästetty tähän kuntoon? Se selviää kun palaamme hetkeksi vielä ajassa taaksepäin. Alueen uusi isäntä Albert oli ehtinyt saavuttaa Helsingissä vakaan ja arvostetun aseman, joten tuolloin myös Kruunuvuoren alue eli kukoistuksen aikakautta. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaan huvila-alueella tapahtui monia käänteitä. Albertin menehdyttyä sydänkohtaukseen, hänen vaimo Sanja johti huvila-aluetta hoitavaa Kissinge-yhtiötä. Sanjalla ja Albertilla ei ollut omia lapsia, niinpä Albertin veljenpoika Adolf siirtyi yhtiöiden johtoon Sanjan kuoltua.

Yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista Kruunuvuoren alueella on puutarhulin huvila. Tämä huvila edustaa kansallisromanttista tyyliä. Huvila on ollut Albertin palkanneiden puutarhureiden ympärivuotisessa käytössä. 

Toisen maailmansodan päätyttyä julistettiin Saksa hävijäksi. Tämän seurauksena kirjoitettiin laki, jonka johdosta Saksan rajojen ulkopuolella asuvien saksalaisten omaisuudet takavarikoitiin. Suomessa tehtävää hoito Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta. Hoitokunta siirsi saaliin Neuvostoliitolle. Toimenpiteen johdosta oli Goldbeck-Löwenin suvun aika ohi Kruunuvuodessa ja uusi omistaja oli Sosialistinen neuvostotasavaltojen liiton kaupallinen edustusti Suomessa vuonna 1945.

Kissingen saaritoimikunta vuokrasi alueen Neuvostoliitolta 1946. Vuokraamisen myötä Kruunuvuori sai uusia kesäasukkaita. Tuolloin tämä kuvassa oleva Villa Kissinge muuttettiin kerhotaloksi. Siellä vietettiin tärkeitä tilaisuuksia ja majoitettiin vieraita. Tämä huvila on ollut todella kaunis hirsirakennus. Huvilassa on ollut kymmenen huonetta ja useita ulkokuisteja. Tässä huvilassa on vietetty kesiä aina 1990 luvun alkuun saakka jolloin tämä kaunis huvila jäi tyhjilleen.

 Huvilan pihasta löytyy vielälin Makki koiran hautakivi, Makki kuoli 1903.

Aarne J. Aarnio osti alueen itselleen vuonna 1955. 1968 alueelle suunniteltiin asemakaavaa 2300 asukkaan lähiölle. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutunut, sillä kaupunki ei myöntänyt alueelle rakennuspulaa, koska alueelta puuttui kunnallistekniikka. Vuonna 1977 Aarnio anoi rakennuslupaa uudelleen, tälläkin kerralla tuloksetta. Kolmannen kerran Aarnio esitti asemakaavaa alueelle 1998. Lupaa ei myönnetty, sillä tuolloin katsottiin suunnitelmien liittyvän kiinteästi Laajasalossa sijaitsevan öljysataman kohtaloon. Koska yritykset eivät tuottaneet tulosta, jätti Aarnio alueen oman onnensa nojaan ja siinä tilassa se on näinäkin päivinä.

Villa Hällebo on Kruunuvuoren alueen huviloista parhaiten säilynyt. Huvila on uusrenessanssityylinen on saanut nimensä kallioiselta sijaintipaikaltaan. Huvila on kaksikerroksinen ja sen lasikuistilta on kaunis näkymä merelle.

Jos olinkin kiinnostunut paljon alueesta lukiessani blogeja, käytyäni siellä uteliaisuus heräsi todella. Olisi ihana tietää alueesta ja sen tapahtumista lisää. Onneksi löysin netistä tiedon, että Kruunuvuoresta on kirjoitettu kirja: Minna Torppa - Aurora Reinhard: Kruunuvuori - unohdettujen huviloiden tarina. Kirjassa kerrotaan kattavasti Kruunuvuoren alueen historiasta ja asukkaista. Kirjasta luin mm. sen, että kansainvälinen kuuluisuus Emil Zatopek vieraili Helsingin olympialaisten aikaan Kruunuvuoressa vuona 1952. Ja mikä hienointa, kirjan avulla pääsin näkemään, miltä rakennusket ovat näyttäneet parhaimillaan. Mikäli kiinnostuit, suosittelen lukemaan. Minusta oli kiehtovaa, että on olemassa tuollainen uinuva alue, joka on joskus ollut täynnä elämää, jolla on vaiherikas historia.

Variksen pojat

Jossain vaiheessa mietiskelin sitä, että eipä ole tullut koskaan kuvattua variksia. Niitä kun on olevinaan vaikka missä, mutta sitten en kuitenkaan ole niistä kuvia ottanut. Ksän alun iltakävelyllä Kipparini ja kameran kanssa Lauttasaaressa pääsin sitten vihdoin näitä veijareita kuvaamaan. Meillä oli kahvit mukana ja istuimme Lauttasaaren kalliolle nautikselemaan ja katselemaan merelle. Siellä nämä hauskat linnut pitivät meille seuraa.

Tilanne on se, että keskellä on äiti ja molemmilla sivuilla jo kohtuullisen kokouset poikaset. Vaan kohtuullisesta koostaan huoliatta, poikaset odottavat suut ammillaan, että äiti toisi ruokaa =D. Vähän näyttää äitivaris siltä, että "ei millään enään jaksais, onko pakko hakea taas teille ruokaa ?"

Vaan mitäpä äidit eivät tekisi lastensa eteen, sinne lähti ruoanhakumatkalle. Poikaset jäivät patsastelemaan kalliolle ja odottelemaan herkkuja.

Kun vatsat olivat täynne, poikaset lennähtivät puuhun. Siellä ne sitten poseerasivat minulle kun otin heistä kuvia. Näitä kavereita varten ei tarvinnut piiloutua minnekään piilokojuun, hyvin olivat jo tottuneet ihmiseen =D.

Välillä vaihdeltiin asentoja ja kuva kulmaa.

Nyt olen sitten saanut kuvattua variksia. Seuraavaksi voisin ottaa agendalle harakat, niistäkään ei ole yhtään kuvaa =D.

Sisä-Hattu

Lauttasaaren edustalla on pikkuinen saari, jonne pystyy kävelemään kun vesi meressä on tarpeeksi alhaalla. Ei muuta kuin lahkeita hieman ylemmäksi (ellei satu olemaan shortsit jalassa) ja menoksi.

Tällä pikkuisella saarella on perin hauska nimi, Sisä-Hattu =). Saarelle kahlailu kannattaa, sillä sieltä löytyy useita todella upeita ja vanhoja kallioon tehtyjä kaiverruksia. Löytyy runoja, nimiä, vaakunoita, jopa piirustuksia.

Suurin osa runoista on ruotsin kielellä. Kyllä tässä on joutunut joku hetken naputtelemaan, että on saanut ajatukset hakattua kiveen =D. Vaan siinä ovat hyvin pysyneet. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka vanhoja nämä ovat?

Tämä taitaa olla 1940 luvulta.

Tässä on loppunut puhti Mikki Hiiren korvien kohdalla =D.

Tämä oli minun suosikki, tietysti koska liittyy ilmansuuntiin ja merellä oloon.

Kun satutte kauniina kesäpäivänä (ja miksei muulloinkin) menemään Lauttasaaren rantaan, suosittelen ehdottomasti, että otatte kengät pois jalasta, nostatte hieman housunlahkeita ja kahlaatte tähän viehättävään saareen. Saari on myös oikein oivallinen picnic kohde, sillä siellä on ihanat loivat kalliot istuskella ja katsella merellä ohi lipuvia laivoja.

Lauttasaaren rannalla

Kävimme kesällä kävelemässä Lauttasaaren rannalla. Vaikeroin eräässä postauksessani, kun ei tullut kamera mukaan. Näimme silloin vaikka mitä kivaa, joten päätin, että sinne oli päästävä uudelleen kameran kanssa =D. Samalla viikolla heitin saman lenkin Kipparini kanssa kameran kera. Hän on oivallinen opas, sillä hän on kotoisin Lauttasaaresta ja kääntänyt lapsena rannalla kaikki kivet kertaalleen. Itsekin pidän noista maisemista ihan valtavasti.

Maisemana meri, kalliot, kivet ja veneet ihastuttavat minua aina. Mutta Lauttasaaren ranta on jotenkin ihan super ihanat.

Lauttasaaren rannalta näkee Pilajasaaren ihanat uimakopit. Minulle tulee mieleen niistä aina joku vanha suomalainen elokuva =). "Pihlis" on kesällä tärkeä paikka pääkaupungissä kesää viettäville. Sinne pääsee yhteysaluksella, joten se on kaikkien saatuvilla. Saarelta löytyy myös ravintola. Pihlajasaaresta voit lukea lisää täältä.

Meren äärellä kun ollaan, näkee tietysti merellä eläviä lintuja. Joutsenet lensivät yhdessä ohi ja tämä tiira kalasteli. Tiukka katse, taitaa olla saalista tiedossa.

Västäräkki katseli merelle.

Meriharakka kahlaili rannalla. Yritin lähestyä varovasti, mutta niin vaan säihti ja lähti lentoon.

Haahkapesue uiskenteli rannikolla ja näin nämä kauniit linnut monta kertaa illan aikana. Nyt ovat nämäkin pikkuiset jo isoja lintuja.

Ilta-aurinko maalaili maisemaan kauniita sävyjä. Voi ei, näitä kesäiltoja on jo nyt ikävä!

Ja olihan rannalla myös naurulokki =D.