Maarianhaminan merenkulkumuseo

Voin tunnustaa, että en ole ihan hirmuisen innokas museoissa vierailija, mutta merimuseot ovat sellaisia, joita en jätä väliin mistään hinnasta. Maarianhaminan merenkulkumuseo sijaitsee läntisen sataman vieressä.

Museoon pääsee sisään rakennuksen molemmilta puolilta.

Ennen varsinaista näytelytilaa oli pieni museokauppa, josta sai ostaa muistoksi merellisiä tuotteita. Me hankimme pari ankkurikoukkua. Aina on ripustuskoukuille tarvetta =D.

Täällä myytiin myös majakkamukeja, joita minulla onkin kotona hyvä kokoelma, kiitos oman Kipparini, joka minua lahjoo niillä. Hän totisesti tietää, mistä narusta vedellä =D. Ja sitten sisälle näyttelyyn. Samalla sisäänpääsymaksulla pääsi sisälle merimuseoon ja museolaiva Pommerniin.

Merenkulkumuseo oli rakennettu kolmeen eri kerrokseen, joista löytyi yhteensä kolmetoista eri kokonaisuutta: Talonpoikaismerenkulku, maapallon ympäri, viimeiset purjealukset, elämää laivalla, kuriositeettien kabinetti, merellinen Maarianhamina, Navigointi, A.I.C.H Kap Horn, laivanrakennus, meriturvallisuus, koneellinen merenkulku, erikoisnäyttely ja Rubyn leikkihuone lapsille. Tästä leikkihuoneesta pitää mainita, että samaan tilaan oli järjestetty wc, imetystuoli ja pikkuinen keittiönurkkaus, jossa oli mikroaaltouni lasten ruokien lämmitystä varten. Miten hienosti ajateltu! Erikoisnäyttelyssä oli tänä vuonna (2015) teemana "matkalla Chiiffin ja Sally Jonesin kanssa".

Lapset oli huomioitu museossa muutenkin hyvin, sillä he saivat kassalta tehtäväpaperin. Museoon oli laitettu erilaisia rastejat, jotka tuli löytää tai niissä piti suorittaa joku tehtävä. Kun palautti täytetyn paperin kassalle, sai yllätyspalkinnon. Kun museossa näki sinisen kyltin, jossa luki "rör och gör", oli tiedossa jotain mukava, mitä sai itse kokeilla. Tällaisia kaikkien museoiden tulisi olla.

Museon näyttelyt oli koottu hyvin ja siellä riitti ihasteltavaa paljon. Ei voinut muuta kuin ihailla, millaisilla välineillä sitä on ennen vanhaan pärjätty vesillä. 

Tämä oli erään merimiehen koti. Minusta tässä oli hausaa, miten monta minulle lapsuudesta tuttua asiaa sieltä löytyi =D.

Itse ihastuin ehkä eniten näihin vanhoissa purjelaivoissa olleisin keulakuviin. Nämä olivat aivan ihania! Keulakuvat veistettiin tyypillisesti puusta ja ne esittivät yleensä naista tai eläintä. Keulakuva sijoitettiin purjeveneeseen keulapuomin alle. Museossa oli kerrottu jokaisen keulakuvan tarina, missä se oli valmistettu ja mitä laitaa keulakuva oli koristanut. Huomatkaa, että joukossa oli myös miespuolinen keulakuva.

Museolaiva Pommernin alkuperäinen keulakuva on näytillä museossa ja itse museolaivassa sijaitsee siitä hyvin tehty kopio. Keulakuva esittää Mnemeniä, muistinrunotarta ja se on valmistettu Skotlannissa 1903.

Varaa museovierailulle aikaa paljon, sillä vaikka äkkiseltään näyttää, että tämähän on nopeasti läpikäyty, löytyy aina vain lisää ja lisää nähtävää. Tarinoiden äärelle on mukava pysähtyä. Itselläni meni myös tovi, kun yritin parkkeerata rahtialusta simulaattorilla satamaan. Välillä laituri kolisi, ei ollut helppoa ei =D.

Merenkulkumuseo on avoinna ympäri vuoden, ja museolaiva Pommern toukokuusta syyskuuhun. Lisää tietoa merenkulkumuseosta voi lukea heidän nettisivuilta täältä.

Iltakävelyllä Maarianhaminassa

Maarianhaminassa lähdimme eräänä iltana ystäväperheen kanssa yhdessä ulkoilutamaan heidän ihanaa Tessa koiraa. Kävelimme ilta-auringossa Esplanadia pitkin läntiseen satamaan. Esplanadin varrelle laivanvarustajat rakennuttivat 1800-luvulla konttoreita ja huviloita. Nyt puiston laidalla soi musiikki kovaa, sillä viikonlopun aikana oli kaikkien tapahtumien lisäksi vielä musiikkifestivaalit.

Kun kävelimme upeaa puistoa pitkin, tuli virkavalta vastaan. Kun he näkivät, että otan valokuvia niin ihan pysähtyivät poseeraamaan. Se oli mukavaa, kiitos! Nämä kaverukset virkavallan alla näyttävät siltä, että rosvot ei ennätä kaus karkuun =D.

Meidän tie on meri.

Maarianhamina perustettin 1861 jolloin se oli osa Venäjän tsaarivaltakuntaa. Kaupunki on saanut nimensä tsaaritar Maria Alexandrovanan (Mariansatama) mukaan. Maria oli Venäjän keisari Aleksanteri II:n puoliso. Jo tuolloin kaupungissa oli kaksi erinomaista satamaa. Kaupunki kehittyi aluksi hitaasti, mutta vuonna 1869 alkoi tapahtua, sillä kauppias Nikolai Sittkoff hankki ensimmäisen purjelaivan ja tästä sai alkunsa Maarianhaminan kehitys merenkulkukaupungiksi.

Tämän patsaan on veistänyt Emil Cedercreutzin vuonna 1933. Ruorimies-patsas sijaistee merenkulkumuseon vieressä ja se on omisttettu hukkuneille merimiehille. Merenkulun opetus alkoi Maarianhaminassa vuonna 1866. Merikoulu rakennettiin tuolloin Finströmin Godbyhyn.

Tiesittekö, että Maarianhamina on Ahvenanmaan ainut kaupunki? Kuntia Ahvenanmaalta löytyy kaikkiaan viisitoista kappaletta. 

Tämä kaveri on jumittunut kitaransa kanssa parvekkeelle pitkäksi aikaa =D.

Istahdimme ystäviemme kanssa yhden vilvoittavan juoman verran ÅSS:n satamassa. Samalla sai myös Tessa vettä, jotta jaksaisi kävellä myös takaisin omaan kotisatamaan lämpimässä kesäillassa. Kävimme myös myöhemmin syömässä meidän venekunnan kanssa ÅSS:n ravintolassa ja oli ihan taivaallisen hyvää ruokaa, suosittelen!

Maarianhaminan läntinen satama, ÅSS tuntuu olevan erityisesti purjeveneilijöiden suosiossa. Hyvän ravintolan lisäksi siellä on myös pikkuinen pizzeria, jossa oli todella hyvät pizzat (kyllä, tuli testattua sekin).

Aivan ÅSS:n sataman vieressä on museolaiva Pommern. Kävimme myöhemin tutustumassa myös siellä, joten saatte laivasta ihan oman esittely. Tässä kuvassa kaunis alus ilta-auringossa. 

Maarianhaminan Itäinen vierasvenesatama ja meripäivät

Kun Kastelholma oli kierretty läpikotaisin, oli aika jatkaa matkaa. Jälleen oli edessä vain pieni merimatka kunnes saavuimme Maarianhaminan itäiseen vierasvenesatamaan (MFS). Maarianhaminassa nimittäin on kaksi satamaa ja toinen niistä on läntinen vierasvenesatama (ÅSS). Isot laivat saapuvat ja lähtevät läntisestä satamasta. Jälleen kerran pääsimme myös hyödyntämään nopeamman reitin, koska mahduimme kulkemaan tämänkin sillan alta.

Itse satama oli iso, joten sinne mahtui paljon veneitä. Mukavaa oli, kun ystäväperhe oli jälleen meitä vastaanottamassa laiturilla. He olivat jatkaneet matkaa Kastelholmasta päivää aikaisemmin. Itäisessä satamassa on laiturit nimetty hauskasti eri yrityksillä. Me olimme nk. Soneran laiturissa, joka oli lähellä huoltorakennusta. Täällä oli ensimmäisen kerran vastassa minun painajaiseni, nimittäin paalukiinnitys! Vaan se olikin todella helppoa. Paaluisa oli sellaiset hakaset, jonka varaan köysi jäi roikkumaan, joten paalusolmulla tehyt lenkki sai olla iso jolloin se oli kohtuullisen helppo lassota paaluun. Huh, selvisin tehtävästä kunnialla =D.

Satamasta löytyy kaikki mahdolliset palvelut. Vain polttoaineen tankkaus on pienen merimatkan päässä, mutta suhteellisen lähellä silti. Satamamaksuun kuului normaalin sähkön, veden, wc- ja suihkutilojen lisäksi sauna. Pyykkiä pääsi pesemään erillistä maksua vastaan. Sataman konttorissa oli myynnissä pyykinpesuainetta pussitettuna sellaisin pieniin pussukoihin. Minusta ihan mielettömän hyvä idea, ei tarvitse ostaa veneeseen koko isoa pakettia (joka sitten kumminkin leviää veneeseen aallokossa), jos sattui unohtamaan pesuaineen kotiin. Satamamaksuun kuului lisäksi risteilylahjakortit Viking Linelle ja Ecerö Linelle. Myös me hyödynsimme lahjakortit, siitä myöhemmin lisää.

Satama oli todella siisti ja palvelu ystävällistä. Silti itse pidän enemmän pienemmistä satamista. Niissä on jotenkin henkilökohtaisempi tunnelma. Hyvin nukuimme yömme täälläkin. Satuimme Maarianhaminaan viikonloppuna ja tuolloin sattui olemaan vaikka mitä tapahtumia.

Yksi tapahtumista oli jenkkiautotapahtuma. Kaupungilla kruisaili toinen toistaan upeampia jenkkiautoja joita oli mukava bongailla. Heillä tuntui olevan hyvä meininki päällä =D.

Aivan lähellä satamaa rannassa oli käynnissä viikonlopun kestävät meripäivät. Pitihän sielläkin piipahtaa. Tarjolla oli tuttuu tapaan käsitöitä, hyvää ruokaa ja juomaa maisteltavaksi, sekä kauniita puuveneitä.

Näiden ihanien lankojen ohi pystyin vaivoin kävelemään ohi! Olen nimittäin itseasettamassa lankaostokiellossa. Ensin on kudottava vanhat langat pois, niitä on kaapit täynnä =D.

Ihanat lehmätyynyt!

 Vanhoista farkuista saa tehtyä hienoja kasseja (jos osaa).

Tutut laatikot löytyivät myös täältä myynnissä. Heti piti tarkistaa, että hinta oli sama (huh, oli) =D.

Vanhasta puisesta soutuveneestä olen aikaisemmin nähnyt tehtävän kukkapenkin. Täällä oli vene päässyt hiekkalaatikoksi! Ei hullumpi idea.

Monenlaisia vanhoja mielenkiintoisia tavararoita oli myytävänä. Osasta en olisi osannut sanoa, että mihin niitä oikein käytetään. Vasemmalla olevat ovat kuitenkin köydestä tehnyt fendarit eli lepuuttajat.

Tässä viimein näitä kauniita puuveneitä. Näitä ihastellessa jaksan aina miettiä niitä työtunteja ja sitä intohimoa veneen kunnossa pitämiseen, mitä se vaatii. Tulos on sitten kaikkien katseiden kestävä. Aivan ihania veneitä!

Tällä veneellä oli hauska nimi! Kuin bloginimeni, mutta kirjoitettu vain C kirjaimella =D. Hieno nimi!

Tällaisilla meripäivillä on aina mukava leppoisa tunnelma, niin oli täälläkin. Pääsymaksu oli alueelle vapaaehtoinen. Oli onni, että satuimme Maarianhaminaan juuri samaan aikaan ja pääsimme käymään täällä.