Meren sinessä

Oletteko valmiit lähtemään merelle, sillä sinne lähdemme tällä kertaa =D. Edellinen sumuinen päivä Hangossa oli ohi ja uusi päivä aukesi todellisella auringon paisteella. Kippari oli suunnitellut meille pitkän matkan, joten irrottelimme köydet varhain ja lähdimme merelle. Tarkoitus oli päästä uusille "pelipaikoille" mahdollisimman pian ja viettää siellä aikaa. Jos matka olikin pitkä, oli sen maisemat todellista mindfulnessia, ihan koko matkan ajan.

Meri on siitä todella upea elementti, että se tarjoaa veneilijälle monenlaiset kasvot. Joskus se osaa olla kenkkumainen, suorastaan jopa pelottava isolla aallokolla. Tänään oli menossa se toinen puoli. Meri oli lempeällä päällä, tarjosi tyyneyttä ja kauneutta silmin kantamattomiin. Ei sitä voinut muuta kuin istua, huokailla ja antaa silmä levätä. Näitä hetkiä yritän tallentaa mieleni sopukoihin talven varalle. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvata, joten puhukoon kuvat puolestaan.

Jonkin aikaa ajettuamme, Kippari huomasi pari hyljettä. Olivat niin kaukana, etten saanut kelvollista kuvaa. Niitä on aina niin vekkulia katsella. Näin tyynellä säällä hylkeet on helppo havaita. Niiden pää näkyy pallona veden pinnalla =).

Lokit levolla.

Hieman reilumman kokoinen eteläviitta.

Kummeleiden lisäksi minulla on joku ihan käsittämätön pakkomielle kuvata näitä merimerkkejä. Ovat kuin pieniä majakoita. Välillä istun kyydissä, että nyt en kyllä ota kuvaa. Vaan ennen kuin ollaan menty merkin ohi, on kamera jo lauennut kerran tai pari =D. Pahinta on se, kun kuvaan samat merkit joka kerta uudelleen ja uudelleen!

No siis tästä kummelista oli pakko ottaa kuva kun oli niin iso =D.

Kalasääski ei pettänyt meitä tänäkään kesänä. Jokavuotiseen tapaansa se oli rakentanut pesän saman merimerkin päälle Hiittisten suoralle. Odotan aina tätä paikkaa ihan innolla.

Lintujen välissä kurkistaa vielä kolmaskin pää =D. Huomasin sen vasta kotona kun katselin kuvia.

Reissun aikana näimme monia merikotkia. Tässä yksi nököttää kalliolla. Jälleen on lintu kaukana, mutta kaipa sen kotkaksi erottaa =D.

Koska meri oli niin tyyni ja otollinen matkan tekoon, Kippari ajeli Jurmon ja Utön kautta. Utö, yksi lempimajakoistani siintää taivaanrannassa. Kävimme siellä viime kesänä ja vietimme ikimuistoisia hetkiä.

Kahdeksan ja puoli tuntia, sata merimailia takana ja saavuimme Ahvenanmaalle. Purjeveneille kahdeksan tuntia on monellekin melko "normi" legi, mutta meille se tuntui pitkälle. Vaan hienosti Kippari jaksoi meitä ajeluttaa. Minne päädyimme, sen kuulette seuraavalla kerralla =D.

Hanko

Mukavan juhannuksen jälkeen jatkoimme sunnuntaina matkaa. Kipparilla oli tarkoitus ajaa hieman pidemmälle, mutta ukkosrintama oli nousemassa. Ukkonen voi merellä kohdalle osuessa nostaa melkoisia aaltoja, joten päätimme jäädä Hankoon. Ajoimme kilpaa pilvien kanssa kohti Hangon vierasvenesatamaa.  Hanko on upea merellinen kesäkaupunki. Olemme olleet Hangon satamassa aikaisemminkin, joten paikka oli meille entuudestaan tuttu. Olen esitellyt sataman blogissani aikaisemmin täällä.

Kesälomasesonki oli vasta alussa, joten satamassa oli hyvin tilaa. Ukkosrintama meni onneksi hieman kauempana menojaan, joten saimme vain pienen sateen, jonka loputtua lähdimme syömään.

Aina kun menen Hankoon, on minun pakko saada Piraten pizzaa. Tämä on yksi ehdottomasti parhaista pizzoista ikinä. Olen esitellyt paikan jo aikaisemmin blogissani täällä. Pizza paistetaan aidossa kiviuunissa ja sen kyllä maussa huomaa.

Ruokailun jälkeen kävelimme kaupungilla. Koska oli sunnuntai, olivat useimmat kaupat kiinni. Ruokakaupassa pääsimme onneksi kuitenkin käymään, sillä jääkaappi oli vailla täydennystä. 

Illan mittaan pilvet väistyivät ja aurinko pilkisteli. Hangossa on upeat hiekkarannat. Itse pidän ehkä vielä enemmän näistä kallioista, jotka löytyvät ihan läheltä vierasvenesatamaa. Olen ollut aina sellainen "kivi-ihminen" =D.

Kiertelimme kallioita kauniissa kesäillassa ja katselimme merelle.

Hangon puuvillat ovat niin kauniita, että niitä pitää päästä ihailemaan aina kun vaan tulee Hankoon. Hankoa on pidetty pitkään kylpyläkaupunkina, vaikka sellaista ei ole siellä ollut enää vuosikausiin. Vaan tilanne on parantumassa, sillä rantaan on rakenteilla kylpylä. Siellä pitää käydä sitten seuraavalla kerralla.

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa heti seuraavana päivänä, vaan aamulla kun heräsimme, oli joka puolella todella sankka sumu. Tässä oli jälleen yksi esimerkki siitä, miksi veneilijä ei voi tehdä tarkkaa etenemissuunnitelmaan. Luonto laittaa vain välillä odottamaan. Sumua riitti koko päiväksi ja vasta iltapäivällä se suostui väistymään. Niinpä vietimme Hangossa toisenkin päivän.

Sumuisen päivän iltana kävimme syömässä Hangon makaronitehtaalla. Olen esitellyt paikan aikaisemmin blogissani täällä. Paikan tattipastaa ei pysty vastustamaan, niin hyvää se on. Makaroni tehdas mainostaakin, että he haluavat keskittyä yhteen asiaan: "Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta luomupastaa." Hyvä uutinen on se, että nyt tätä herkkua saa nyt myös pääkaupunkiseudulta, sillä he ovat avanneet keväällä liikkeen Vantaan Jumboon. Hangon makaronitehtaan sivuilla pääset tutustumaan heidän tarjontaan lisää. Pääset heidän nettisivuille tästä.

Pastan jälkeen pistäydyimme jälkiruoalla Jäägutissa. Jäägurtti oli mainio idea, voit laittaa itse kuppiin haluamasi määrän jäätynyttä jugurttia.

Ja sen jälkeen valitset lisukkeet. Annos punnitaan ja sitten maksamaan. Jäägurtin tarina on alkanut vuodesta 2014. Voi lukea lisää tästä mainiosta tuotteesta täältä.

Illan päätteeksi kävin ihastelemassa satamassa sijaitsevia putiikkeja. Niistä veneilijä ja merihenkinen sisustaja löytää vaikka mitä ihanaa. Hulluksi näissä tahtoo tulla =D.

Ihan vähän joutui tässä vaiheessa vielä itseään nipistelemään ja muistuttelemaan, että se on oikeasti loma alkanut! Ja että se loma kestäisi vielä pitkään. Tässä vaiheessa lomaa sitä odotti jännityksellä, että missä kaikkialla sitä ennätetäänkään käymään. Tämä postauksen kuva on muuten otettu kaikki uudella Canon EOS M10 minijärjestelmäkamerallani.

Gölisnäs Inkoo

Hei vaan kaikki, täällä ollaan taas! Loma on onnellisesti ohi ja voin jo nyt kertoa, että se oli ihan super hyper ihana! Reilu viisi viikkoa merellä on nyt takana. Näimme monia uusia upeita paikkoja, tapasimme aivan ihania ihmisiä, sää suosi ja aurinko paistoi. Ja voin todeta käsi sydämmellä, että rakastuin Tukholman saaristoon todella syvästi.

Lähdetään kuitenkin liikkeelle loman alusta. Aloitimme kesäloman juhannuksesta, jonka vietimme perinteisesti Inkoon Gölisnäsissä. Oli todella ihanaa mennä tuttuun paikkaa, jossa oli jo laiturin täydeltä ystäviä vastassa. Gölisnäs on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen paikka, jonka valvonnasta ja hoidosta vastaa Hyvinkään Pursiseura. Olen esitellyt paikan aikaisemmin täällä. Viime vuoden juhannustunnelmia voi lukea täältä.

Tykkäämme mennä juhannuksena aina juuri Gölisnäsiin siksi, että siellä vietetään juhannusta perinteisin menoin. Koivuja asennetaan laiturille, paikassa on kaksi todella hyvää saunaa, on musiikkia ja tanssia ja tietysti se tärkein, juhannuskokko. Eipä siis ihme, että laituri tuli tänäkin vuonna täyteen.

Juhannusta vietettiin tänäkin vuonna hyvin perinteisessä säässä. Vettä satoi, mutta onneksi sade taukosi iltapäivällä ja saimme kauniin juhannusaattosään.

Kokkomestarit menossa sytyttämään kokkoa.

Kyllä se vaan niin on, että juhannuskokko tuo sen aidoimman juhannustunnelman. Kokko on ankkuroitu veteen, joten se ei lähde tuulessa seilaamaan =D.

Läheiseen mäntyyn oli eksynyt pieni lepakko. Siinä se huilaili koko juhannusaatto päivän. Kuva hämää helposti eläimen suuremmaksi, sillä se on noin tulitikkuaskin kokoinen.

Myös Aava kutsuu blogin kirjoitaja Vedenneito oli tullut tänä vuonna perheineen Gölisnäsiin juhannusta viettämään. Hänen blogi on muuten todella tutustumisen arvoinen. Siellä on tarjolla erittäin tasokkaita valokuvia ja hyvin kirjoitettua tarinaa. Oli aivan ihana tavata koko perhe ja viettää yhdessä aikaa!

Me lähdimme Vedenneidon kanssa juhannuspäivänä kuvaamaan yhdessä, sillä lähistöltä löytyy minun suosikit lihansyöjäkasvit ja vanamot. Nämä lihansyöjäkasvit ovat minusta aina yhtä jännittäviä. Aina sydän lyö hieman tiheämmin, kun näitä lähestyy macrolla =D. Vai johtuisikohan se siitä, että näitä kuvatessa joutuu konttaamaan maastossa?

Koska kevät oli tänä vuonna jotenkin tosi joutuisa, olivat vanamot jo melkein kaikki ennättäneet kukkia. Onneksi löysimme Vedenneidon kanssa muutaman kuvattavaksi kelpaavan yksilön.

Naava kertoo puhtaasta luonnosta. Sitä juuri on tarjolla Gölisnäsissä.

Gölisnäs sijaitsee todella suojaisassa merenlahdessa jossa syväys riittää isommallekin veneelle. Paikalle pääsee myös autolla Barösundin lossilla ja saaresta voi vuokrata mökkejä. Voit lukeaa lisää paikasta ja sen palvelutarjonnasta täältä.

Ei voi muuta todeta, kuin että jälleen oli mukava juhannus. Oli aivan ihanaa nähtä teitä monia hyviä ystäviä ja viettää ikimuistoista aikaa yhdessä. Kiitos teille jokaiselle yhdessä ja erikseen! Ensi vuonna nähdään taas, eikös vaan?