Naissaar sadam Viro

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös lomamme läheni loppuaan. Suunnitelmissa oli enää vain yksi kohde ennen kotisatamaa ja se olisi Naissaari. Kohde oli meille uusi, tosin olimme kuulleet siitä melko paljon tarinaa ystäviltä. Niinpä oli aika jättää Pranglin saari taakse, irrotella köydet ja suunnata veneen keula kohti Naissaarta.

Matkalla Naissaareen bongasin lomamme majakan numero viisitoista, Keri tuletorn. Merellä oli melkoisesti aallokkoa, joten en saanut majakasta tämän kummempaa kuvaa. Majakka sijaitsee Kerin saarella joka on Viron pohjoisin saari Suomenlahdella. Ensimmäinen majakka on ollut tällä saarella jo 1719. Majakka paranneltiin 1803 ja nykyiseen muotoon se on tullut vuonna 1858. Kerin majakka on 28 metriä korkea ja se on 31 metriä korkealla merenpinnasta. Majakan valo loistaa 11 merimailin päähän.

Naisaaren vierasvenesatama on hyvin tilava. Jos merellä sattuisi olemaan kova aallokko, voi satamaan ajaa suojaan ja laitella lepuuttajat ja köydet paikoilleen rauhassa ennen laituriin ajoa. Satama-alueella on hyvä ja lapsiystävällinen uimaranta. Pääsimme nauttimaan täälläkin auringosta. Iloksemme oli myös hyviä ystäviä tullut jo edellisenä päivänä Naissaareen samaan satamaan. Hiekalla kölliessä oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia.

Satamassa oli hyvät aisalaiturit. Vettä sai laiturin päästä. Satama toimii aurinkoenergialla ja tästä syystä sähkön kulutusta rajoitettiin. Sähköä oli mahdillista saada erillistä maksua vastaan. Tosin näin on asia monessa muussakin satamassa =D. Satamamaksu meni veneen koon mukaan. Siihen nähden, että satamassa ei ollut juurikaan palveluja, oli satamamaksu kallis.

Täällä sitä sähköä syntyy auringosta =D.

Satamarakennuksen yhteydessä oli inva wc, sekä tavallinen wc ja pieni kahvila. Pieni puinen rakennus on roskien kierrätyspiste.

Satama-alueella oli mielenkiintoisia kuvauksellisia paikkoja.

Ystäväperheen Siri koira nautiskeli auringosta hiekkarannalla!

Sataman läheisyydestä löytyi opasteet siitä, mitä kaikkea saarelta löytyisi. Karttaa ei ollut saatavilla, joten otimme kännykällä kuvan kartasta.

Satamasta noin 100 metrin päästä löytyy matkailu- ja lomakeskus. Matkailukeskus tarjoaa erilaista majoitusta perhemökeissä, saunarakennuksessa, 8 paikkaisessa huoneessa ja jopa 10 hengen huoneessa. Keskuksen yhteydessä on mukava ravintola, josta sai hyvää ruokaa. Sieltä sai vuokrattua myöd polkupyöriä ja sähköautoja, joiden avulla pääsi tutustumaan saareen.

 Kävimme katselemassa saarta seuraavana päivänä, joten siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pranglin saari Viro

Pranglin saari sijaitsee Viron pohjoisrannikolla Suomenlahdella. Suomesta Viroon veneillessä Prangli on oiva myös viikonloppukohteena, sillä matkaa sinne Suomesta on noin 30 merimailia. Saarella asuu satakunta asukasta ja kokoa saarella on reilut kuusi neliökilometriä. Saari on juuri sopivan kokoinen otettavaksi haltuun pyörällä. Niinpä vuokrasimme pyörät alle ja lähdimme matkaan.

Tunnelma saarella oli jotenkin tosi aito ja leppoisa. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten vettä piti ottaa reppuun mukaan. Saaren itäosa oli kovin hiekkaista, joka teki jossain kohtaa pyörällä ajamisesta haastavaa. Länsipuoli sen sijaan oli kivisempää ja sillä oli oikein mukava ajaa. Suurin osa saaresta on mäntymetsää.

Pranglissa oli merkitty ne muutamat tiet hyvin, eikä eksymisen vaaraa ollut.

Vain noin kilometrin päässä satamasta oli Pranglin kauppa. Siinä piti tietysti heti pysähtyä ottamaan jäätelöt ja lisää kylmää vettä reppuun. Kauppa tuntui olevan saarelaisille kohtaamispaikka. Kaikkiaan saaresta ylipäätään minulle jäi todella eläväinen kuva.

Kylällä oli pieni matkamuistomyymälä. Piipahdimme katsomassa mitä sieltä löytyisi ja mukaan lähti kaunis puinen kulho, jossa oli halkeama ja siihen oli laitettu kauniisti narua. Myyjän mies valmisti kulhot ja hän kertoi, että idea oli tullut hänelle ikään kuin vahingossa. Hän oli valmistanut puisia kulhoja ja ennen myyntiä ne kuivatetaan kunnolla, juuri siksi ettei kulho halkea asiakkaalla kotona. Kuivatuksen aikaan oli yksi kulho mennyt halki yhdestä kohtaa ja siitä hän keksi idean porata halkeaman reunoihin reiät ja laittaa narun halkeaman kohdalle (kuten tennareissa on nauhat). Juniori ihastui kulhoon heti ja niinpä ostimme sen mukaamme  muistoksi Pranglista.

Kaunis kulho repussa jatkoimme matkaa kohti saaren kirkkoa. Matkalla oli kauniita ja idyllisiä koteja sekä kotiseutu museo. 

Pranglin Pyhän Laurentiuksen kirkko on yksi Viron pienimmistä puukirkoista. Kirkko on valmistunut vuonna 1848. Kuten monilla muilla Viron saarilla, myös täällä ovat aikanaan asuneet Ruotsalaiset. Myöhemmin saarelle saapui myös suomalaisia ja virolaisia kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Luin netistä, että kirkon tilalla oli aikaisemmin ollut kappeli jonka olivat rakentaneet merihätään joutuneet suomalaiset hylkeenpyytäjät. Myrsky oli tuonut heidät jäälautalla Laurin päivänä saaren rantaan. Kiitokseksi pelastumisesta he lupasivat rakentaa kappelin.

Kuten monissa muissa paikoissa, oli täälläkin kirkon vieressä pieni idyllinen hautausmaa.

Pranglin saarella oli mahdollista päästä saaren kiertoajelulle tällaisella lavakyydillä. Iloinen joukko oli tutustumassa saareen.

Kävimme ihailemassa saarella merenrantoja. 

Kävimme syömässä satamaan näkyvässä ravintolassa. Paikka oli tosi viihtyisä ja merellisesti sisustettu. Me jäimme syömään ulos, sillä käsillä oli upea kesäilta.

Kerroinkin jo aikaisemmin, että minä olen nykyään hurahtanut hummukseen. Joten alkuruoka valikoitui sen mukaan =D.

Pääruoaksi otin pitkästä aika ankkaa. Ja jälkiruoaksi hyvän muffinsin, nam, kyllä maistui kaikki hyvälle!

Joten kun tulette käymään Pranglissa, kannattaa ehdottomasti poiketa tänne syömään. Prangli jäi kaikkiaan tosi positiivisella tavalla mieleen, ja tiedän, että tänne tullaan ehdottomasti toisenkin kerran. Täällä kiireettömässä ilmapiirissä aika saa ihan uuden merkityksen.

Kelnase sadam Prangli Viro

Aikamme ihasteltua Kaberneemen kauniita taloja, oli aika irrottaa köydet ja suunnata kohti Pranglin saarta. Prangli oli toiseksi viimeinen kohde ennen kotisatamaa, joten tässä vaiheessa lomaa alkoi hiipiä pieni haikeus. Prangli oli meille uusi kohde. Olimme kuulleet sitä paljon hyvää ystäviltä, joten pitihän siellä päästä käymään.

Kelnasen satama on vanha kalastama. Vieläkin siellä oli kalastaja veneitä laiturissa. Vierasveneitä varten on rakennettu laituri, jossa sähkön sai laiturille vedetystä sähkökelasta. Laiturissa oli aisapaikkoja ja peräpoijupaikkoja. Tilaa oli satamassa hyvin.

Punainen trio =D.

Sataman edustalla oli paljon lintuja, ennen kaikkea näin monia harmaahaikaroita. Vastarannalla oli saaren ravintola, jonne oli satamasta noin kilometrin matka.

Satama oli kaikessa värikkyydessään erittäin mielenpainuva =D.

Satamassa oli pieni kioski, josta sai virvokkeita ja pientä purtavaa, sekä matkamuistoja kotiin viemiseksi. Meille lähti veneeseen pieni huovutettu hylje merimuumin kaveriksi.

Satamassa itsessään ei ollut muuta kuin pari puuceetä, mutta saarelta sai vuokrattua saunan useammastakin paikasta. Me varasimme tämän saunan ihan läheltä ja tosi hyvä. Ennen kaikkea tuo palju! Otimme heti kahden tunnin vuoron ja minä istuin paljussa lähes koko sen ajan =D. Henkilökunta kävi lisäämässä puita pesään. Vesi oli niin ihanan lämmintä! Onko siitä ollut puhetta, että minulla on edelleen talviturkki päällä? Ei tarvinnut uida tänä kesänä, sillä merivesi ei noussut minulle tarpeeksi lämpöisin asteisiin.

Pranglin saarelle pääsee ympäri vuoden lautalla Leppneemestä. Joten jälleen on tämä kohde saavutettavissa vaikka et omistaisikaan itse venettä.

Satamasta sai vuokrattua polkupyöriä, joten lähdimme tutustumaan itse saareen pyörien selässä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.