Spanielin katse jää toiseksi

Söpöysvaroitus!

Olen aina kuullut, että Porkkalan selällä näkevät hylkeitä. Vaan minä en ollut nähnyt niitä vielä tähän päivään mennessä. Tänä kesänä näimme Eestin vesillä kuusi hyljettä ja edellisenä kesänä Kemiön saaristossa. Silloinkin sattui olemaan erittäin sankka sumu. Olin unelmoinnut pääsystä Kallbånin majakalle ja se vihdoin toteutui. Retkemme sai kuitenkin vielä sykähdyttävämmän käänteen. Jo matkan varrella majakalle näimme hylkeitä. Kun saavuimme Kallbådanin matalalle, muutui retkemme varsisaiseksi hyljesafariksi!

Aluksi nämä nappisilmät olivat kauempana. Vaan pikku hiljaa he hilasivat itseään lähemmäksi ja lähemmäksi venettä. Minä en meinannut uskoa silmiäni! Olen aina luullut, että luonnossa eläimet pötkivät pakoon, kun ihminen tulee lähelle. Vaan mitä vielä, näiden uteliaisuus ei ottanut talttuakseen =D.

Mitäs sanotte? Eivätkö olekkin liikuttavan suloisia? En pysty teille kuvailemaan sitä onnen tunnetta, jonka koin kun sain katsella ja kuvailla näitä! Välillä oli ihan sellainen tunne, ettei pysty hengittämään, että pakahtuu onnen tunteeseen. Hylkeet tulivat koko ajan vain lähemmäksi ja lähemäksi. Saimme kuunnella heidän puhinaa ja tuhinaa, kun puhalsivat ilmaa nenästä. 

Urospuolinen harmaahylje voi olla 2,5-3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kiloa. Naaraat ovat puolestaan pienempiä, 1,6-2 metriä pitkiä ja painavatg 100-150 kiloa. Ensimmäisen kerran, kun näin hylkeitä lunnossa, minut yllätti juuri heidän koko. Olin jotenkin aika kuvitellut hylkeet pienemmiksi.

Nenä =D.

Nämä silmät ja tämä tuijotus pesee spanielin mennen tullen =D.

 1900-luvun alussa hyljekanta oli nykyistä kantaa suurempi, mutta  kanta romahti oleellisesti, vain muutaman tuhannen kokoiseksi. Syynä romahdukseen oli tapporahan kannustama pyynti  ja ympäristömyrkkyjen aiheuttamien lisääntymishäiriöt.Vuonna 2000 laji luokiteltiin silmällä pidettäväksi ja 2010 elinvoimaiseksi (onneksi). Nykyään kanta kasvaa tasaisesti. Hylkeet ovat myös syy, miksi kuka tahansa ei saa rantautua Kallbådanin majakalle. Kallbådanin luoto kuuluu hylkeidensuojelualueeseen. Kannan säilymisen kannalta on tärkeää, että hylkeillä on sopivia makoilupaikkoja, jossa he voivat olla rauhassa.

Kun kiersimme hiljalleen majakkaa ympäri, nämä ihanat veijarit seurasivat perässä. Niitä oli veneen joka puolella. Sielä täältä tasaiseen tahtii nousi päitä. Voi kun olisin tiennyt tapaamisestamme, olisin ottanut silakoita mukaan =D. Näiden söpöjen nappisilmien kera toivotan teille suloista viikonloppua!

Kallbådan

Se ei lieneen enään kenellekkään epäselvää, että allekirjoittanut on aivan majakkahullu ihminen. Olemme ystäväperheen kanssa monesti haaveilleet siitä, että olisi mukava lähteä käymään Porkkalan majakalla, Kallbånissa. Itse majakka kun ei oikein ole meidän reittien varrella joten sitä ei näe, siksi sinne pitää mennä vartavasten. Majakka on myös jo niin kaukana merellä, että tuulet pitää olla suotuisat. Luulimme jo, että retki siirtyisi ensi kesään, kunnes yllättäen lauantaina ilmojen herra suosi meitä ja kipparini järjesti meille uskomattoman elämyksellisen päivän. Menimme kahdella venekunnalla ensin yöksi Lähteelään ja starttasimme sieltä aamulla kahdeksan aikaan.

Aamu alkoi pienellä tihkusateella ja sumulla. Minua jännitti kovasti, että valkeneeko päivä lainkaan. Silti vatsanpohjassa kutkutti jännitys siitä, että vihdoin pääsisin näkemään unelmieni majakan ihan oikeasti! Tuuli oli yhtä tuuni kuten oli ennustettukin, hyvä niin.

Ajelimme hiljalleen, jotta päivä ennättäisi valjeta. Aikamme matkattua, sieltä se putkahti sumun seasta esiin! Wow, tuntui niin hyvältä katsella sitä. Kallbådan majakka on merimajakka, joka sijaitsee Kallbådanin matalalla kallioluodolla. Matkaa sinne on Porkkalanniemen kärjestä noin yhdeksän kilometriä etelään. Majakan valo loistaa 21,4 metrin korkeudella.

Majakka on rakennettu suurelle betonisokkelille ja sen sisällä on varastotiloja. Majakan muu osa on rakennettu tiilesta ja ulkorunko on valettu rautabetonista. Vahvat rakenteet ovat tarpeen, sillä majakka sijaitsee "ei misään" ja koska siellä ei ole saarten suojaa, voi tänne käydä myrskyllä kovatkin laineet.

Tällä parvekkeella minäkin istuisin mielelläni ja katselisin merimaisemia =).

Päivä pysyi utuisena, mutta onneksi ollessamme majakan edustalla, pilvet hieman repeilivät ja saimme vilahduksen sinisestä taivaasta. Merta on majakan ympärillä  todella silmänkantamattomiin.

Kallbådanin rakentamiseen on käytetty Mäkiluodon linnoituksesta purettuja kiviä. Majakan rakennustyöt valmistuivat 1920 vuoden lopussa ja valo sytytettiin sinne samana vuona joulukuussa. Majakka on rakennettu korvaamaan Rönnskärin majakka, joka sijaitsi liikaa sisäsaaristossa. Kallbådanin valmistuttua, sammutettiin valo "Rönskästä".

Sokkelissa sijaitsevien varastotilojen lisäksi majakassa on ensimmäisessä kerroksessa konehuone ja työpaja. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsee asuintiloja. Majakalla on ollut asutusta aina talvisotaan saakka. Majakan vartijoita oli majakalla myös toisen maailmansodan aikaan ja heidän lisäksi siellä oli sotaväkeä mm. tähystys- ja ilmantorjunta tehtävissä.

Lilluimme veneellä majakkaa ympäri ainakin pari tuntia, emmekä olisi millään malttaneet lähteä pois. Bongaatko viimeisestä kuvasta merestä "pallo"? Kyseessä ei ole verkonmerkki, vaan siitä mikä on kyseessä, saatte lukea lisää seuraavassa postauksessa =D.