Sottungan kirkko

Saaren kaunein nähtävyys oli minusta kaunis pieni puukirkko. Se sijaitsi aivan vierasvenesataman vieressä. Kirkko on pyhitetty Maria Magdalenalle ja se on sijainnut nykyisellä paikalla jo vuodesta 1661. Ensimmäinen kirkko kuitenkin poltettiin isovihan aikana ja uuden nykyisen kirkon rakentaminen aloitettiin 1728. Sottungassa on ollut kappeli toisella paikalla jo 1400-luvulla.

Kun lautta- ja vierasvenesatamasta lähdetään saaren keskustaan päin, tervehtii kulkijaa kellotapuli, joka on rakennettu vuosina 1769-1770.

Ennen kuin astuu kirkon ovesta sisään tervehtii oven vieressä Sottungan Kyrk-kat.

Saaristolaiskirkkojen tapaan myös Sottungan kirkon katossa oli laiva.

Alttaritaulu kuvaa ehtoollisen asettamista.

Barokkutyylisessa saarnastuolissa on Jonas Bergmanin maalaamat koristeet vuodelta 1753.

Seitsemän äänikertaiset urut on rakentanut Frans Anderson vuonna 1866 ja ne on uudistettu 1974 Hand Heinrichin toimesta.

Aivan kirkon vieressä on viehättävä pieni hautausmaa. Sottungan kirkko oli yksi viehättävimmistä kirkoista ja kappeleista joita näimme lomamme aikana.

Sottunga - Ahvenanmaan ja Suomen pienin kunta

Koska olimme tulleet Sottungaan hyvissä ajoin aamupäivästä, meillä oli runsaasti aikaa käydä tutustumassa itse saareen. Otimme satamasta pyörät alle ja polkaisimme matkaan. Sottunga on Ahvenanmaan ja Suomen pienin kunta. Mutta vaikka kunta on pieni, sieltä löytyy kaikkea mitä vain toimivassa yhteiskunnassa tarvitaan: koulu, leikkikoulu, terveudenhuolto, kauppa, posti, pankki, kirjasto, kirkko ja helikopterikuljetus tarvittaessa sairaalaan. Suurin osa palveluista keskittyy kunnan keskustaan, jonne lauttasatamasta (ja vierasvenesatamasta) on matkaa kolme kilometriä.

Sottungan pinta-ala on 342,47 neliökilometriä ja tästä merta on 315,59 ja maata 26,78 neliökilömetriä. Suurin osa maapinta-alasta on metsää, noin 1000 hehtaaria ja loput on viljelypinta-alaa, sekä niity- ja joutomaata. Asukkaita saarella on noin 120 henkeä.

Juhannussalosta olivat jo koristeet kuivuneet. Silti se näytti minusta ihanalle. Pitää tulla joskus juhannuksen aikaan uudelleen, jotta näkisi juhannussalon oikein kunnon kukoistuksessan.

Pyöräilimme saaren teitä ristiin rastiin ja löysimme mm. tämän kauniin tuulimyllyn. Asukkaita Sottungassa on ollut 1000-luvulta lähtien. Suurimmillaan sen väkiluku oli kuitenkin 1920-luvulla. Paikkakunnan monet eri nimet viittaavat siihen, että Sottunga on ollut keskiajalla tärkeä satamapaikka, jonne on ankkuroitu odottamaan parempaa säätä.

Vanha Skagen kalastussatama saaren koillisosassa oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Nämä olivat juuri niitä maisemia, joista olin nähnyt päiväunia koko viime talven. Paikalta löytyi myös pöytiä ja tuoleja, joissa oli mahdollisuus istahtaa nauttimaan omia eväitä.

Rakastan saaristoa!

Sottungaan pääsee helposti myös ilman omaa venettä. Lautta lähtee Galtbystä tai Långnäsista. Saimme satamasta esitteen Sottungasta, jossa sanottiin "Täällä ei tapahdu kovin paljon ja se tuntuu hyvältä". Minusta se oli hyvin sanottu. Sottugassa oli upea ja monipuolinen luonto ja rauha, jossa jokaisella on mahdollisuus ladata henkistä akkuaan.

Sottungan vierasvenesatama

Verkanissa viivyimme vain yhden yö, sillä paikka oli entuudestaan tuttu ja uudet mestat polttelivat jo mielessä. Tankkasimme veneen ja suuntasimme sen keulan merelle. Päivä oli kaunis ja tuulet suosivat  meitä erinomaisesti, eli oli lähes tyyntä.

Majakoiden lisäksi olen aivan heikkona kaikkiin merimerkkeihin ja kummeleihin. Minusta niissä vain on jotain kuvauksellista =D. Nyt kun olimme uusilla reitellä, kuvattavaa riitti melkoisesti.

Parin tunnin ajon jälkeen saavuimme Sottungan vierasvenesatamaan. Olimme liikkeellä aikaisin, joten laiturissa oli vain muutama vene. Illalla laituri tuli aivan täyteen. Vierasvenelaiturissa on poiju- ja ankkurikiinnitys ja satama sijaitsee Sottungan kaakkoisrannalla yhteysaluslaiturin vieressä. 

Nyt oli aika nosta mastoon myös Ahvenanmaan kohteliaisuuslippu, sillä olimme Ahvenanmaalla.

Aivan vierasvenesataman vieressä sijaitsee kahvila ja ravintola, jotka ovat toimineet vuodesta
2010. Ravintolatiloissa on aikaisemmin toiminut kalasuolaamo. Emme itse käyneet ravintolassa syömässä, mutta täytyy myöntää, että herkullisen näköisiä annoksia kannettiin pöytään ja ravintola oli aivan täynnä. Täytyi siis olla hyvää ruokaa tarjolla.

Satamamaksu oli 15 euroa/vrk (2015) ja se  sisälsi jätteiden käsittelyn, wc:n, veden, imutyhjennyksen ja sähkön. Kauppa, posti ja apteekki löytyivät kolmen kilometrin päästä. Satamassa oli polkupyöriä, joita sai lainata maksutta käyttöön. Pyöriä oli eri kokoisia, joten myös Juniori sai alleen hänelle sopivan menopelin.

Wc ja suikutila löytyivät mäeltä ravintolan yläpuolelta. Suihku toimi kahden euron kolikolla, jolla sai 4 minuuttia vettä.

Yhteysalus piipahti satamassa tasaiseen tahtiin, mutta siitä ei ollut mitään haittaa. Päinvastoin, minusta oli hauskaa katsella niiden tuloa. Nämä yhteysalukset ovat saaristossa tärkeitä kulkuvälineitä. Mantereelle on välillä päästävä asioille.

Sottungan vierasvenesatama oli mukava paikka piipahtaa yksi yö. Heidän netti sivuille pääset tästä.