Vappu ja neljä vuoden aikaa

Miten teillä meni vappuviikonloppu? Meillä meni hienosti siitä huolimatta, että saimme kokea merellä kaikki neljä vuoden aikaa yhdessä viikonlopussa =D. Perjantaina suuntasimme töiden jälkeen Isoon Vasikkasaareen. Perjantaiksi ja lauantaiksi oli ennustettu koillistuulta jolloin Vasikkasaaren laituri on lähes ainut, jonne kyseinen tuuli ei käy.

Sää oli mitä ihanin ja tunnelma oli katossa. Olihan meillä menossa tämän veneilykauden ensimmäinen yönyli viikonloppu reissu. Lunta ja räntää on tullut koko kevään kilpaa vesisateen kanssa, joten aurinko oli enemmän kuin tervetullut.

Merisumu kierteli perjantaina ympäri merta. Kun seurakaverimme lähtivät satamasta hieman ennen meitä, oli satama ihan sumussa. Me pääsimme puolestaan matkaan ihan kirkkaassa säässä. Saaren laiturista katselimme, kun sumu saapui jälleen. Mutta onneksi se meni ohi! Ilma kylmenee totaalisesti moisen merisumun aikana.

Lauantai aamu alkoi harmaana ja puolen päivän jälkeen alkoi sataa lunta! Nauroimme kipparini kanssa, että me ei ollakaan vielä veneilty kertaakaan lumisateella. Nyt on siitäkin kokemusta =D. Olimme ainoat paikalla (yllätys), mutta päätimme, että periksi ei anneta.

Lunta tuli taivaalta, mutta meillä oli veneessä mukavat oltavat. Lämmityslaite puhalsi kotoisaa lämmintä. Pelasimme yhdessä Skip poa ja heitimme sikaa. Tuo heitä sikaa on muuten tosi kiva peli. Siinä heitetään kahta pientä muovipossua ja pisteitää saa sitten sen mukaan, mihin asentoon siat jäävät. Nopeatempoinen ja koukuttava peli, voin suositella! Veneessä oli mukavaa tehdä myös yhdessä ruokaa. Teimme nyhtöpossu hampurilaisia. Lidlin lehdessä oli joskus mainos ja resepti menee näin. Laita sämpylän väliin lehtisalaattia, coleslaw salaattia, nyhtöpossua, punasipulia ja ääntä kohti! Hyvää ja yksinkertaista veneruokaa.

Kipparin ottama kuva

Koska ulkona sää oli mikä oli, minä en uskaltautunut lainkaan ulos, sillä veneen kansi oli liukas. Olisin ollut meressä alta sekunnin. Kippari sen sijaa oli rohkea ja kävi ottamassa valokuvan. Pitihän tämä tilanne saada ikuistettua =D.

Illan mittaan sattui alli parvi tulemaan rantaan. Veneemme muuttui hetkessä piilokojuksi. Ja ei mikä tahansa piilokoju, meillä oli lämmintä ja erittäin tunnelmallista. Parvea oli mielenkiintoista seurata. Alli parveilivat ja pyörivät toistensa ympärillä. Ja aivan yhtä aikaa kaikki sukelsi veden alle. Miten ne kertovat toisilleen, että "nyt kaverit sukelletaan"? Ei voi muuta todeta, kuin että luonto on ihmeellinen.

Alli on sorsalintu joka luokiteltiin vuonna 2012 vaarantuneeksi lajiksi. Minä olin aivan innoissani, sillä nämä ovat ensimmäiset kuvani alleista. Allia ei näe meillä tällä etelässä keskikesällä, sillä se on muuttolintu joka Suomessa lapissa pienten jokien ja järvien rannoilla. Parvi oli siis muuttomatkalla ja he olivat pysähtyneet lepäämään ja ruokailemaan. Alli saattaa olla haastava tunnistaa, sillä allilla on monta erilaista pukua.

Sinne sukelsi =D.

Tuulen suunta muuttui, joten sunnuntaina vaihdoimme sadekuurojen ja auringon paisteen vaihdellessa paikkaa ja menimme seuramme omaan saareen. Onneksi sadekuurot loppuivat jotta kipparit saivat grillattua ruokaa. Ilma oli silti sen verran viileä, että pakkauduimme ystäviemme purjeveneeseen syömään. Oli ihan huippu fiilis, kun oli lämmintä, hyvää ruokaa ja ihania ystäviä ympärillä. Tulihan sitä siinä illan mittaan taas heiteltyä sikaakin. Vappupäivä antoi sitten parastaan ja aurinko lämmitti jo mukavasti. Näimme ensimmäisen sitruunaperhosenkin.  

Kotimatkalla sain otettua vielä kuvan urosallista. Uroksen tunnistaa tuosta pyrstössä olevasta pystöjouhesta. Ihastelin matkan aikana myös haahkoja (suosikki lintujani). Mukavasti oli jo pariutuminen alkanut, sillä enää en nähnyt suuria laumoja vaan nimenomaan pariskuntia uiskentelemassa keskenään. Liityin tässä taannoin facebokissa ryhmään nimeltä 100 lintua. Idea on bongata tämän vuoden aikana sata eri lajia lintuja. Minulla on nyt 39 lajia plakkarissa. Vielä on matkaa tuohon sataan =D.

Vappu meni kaiken kaikkiaan oikein mukavasti vaihtelevasta säästä huolimatta. Toppahousuista oli iloa, joten en pakannut niitä mukaan turhaan =D. Nyt kyllä odotan jo kovasti, koska ilmat alkavat oikeasti lämmetä. Kevätkin saisi siitä jälleen uutta potkua.

Äitienpäiväviikonloppu Lähteelässä

Viikonlopuksi oli luvattu sateetonta, hieman jopa aurinkoa, joten silloinhan lähdetään vesille, tottakai. Lähteelä, joka sijaitsee Porkkalanniemessä, on yksi ihan ehdoton suosikki meidän venekunnalle. Monena vuonna olemme aloitelleet veneilykauden nimen omaan Lähteelästä ja lähes jokainen kausi on sinne lopetettu. Olen esitellyt paikan jo aikaisemmassa postauksessa, voit lukea sen täältä.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme tavarat veneeseen, irottelimme köydet ja matkaan. Tuulta oli jonkin verran, joten Kippari päätti, että menemme maisemareittiä. Sehän sopi minulle, sillä siellä on aina paljon haahkoja tähän aikaan keväästä.

Perjantaina olimme toinen venekunta ketä saapui paikalle. Heti meidän jälkeen saapui myös kolmas ja illan mittaan vielä neljäs. Toinen laituri ammotti tyhjyyttään, kunnes myöhään illalla sinne saapui purjevene. Hyvin oli meillä kaikilla tilaa =).

Sillävälin kun minä tein meille pedit keulahyttiin valmiiksi, meni Kippari jo tekemään tulia nuotiopaikalle. Pakkasimme Juniorin kanssa eväskorin ja riensimme perässä. Istuimme illan nuotiolla ja fiilistelimme tunnelmia. Voi miten mukavaa oli olla taas pitästä aikaa täällä tutuissa maisemissa.

Lauantaipäivä valkeni tuulisena mutta erittäin aurinkoisena. Lähdimme aamutoimien jälkeen katselemaan, sattuisiko löytymään korvasieniä. Mikäs sen hauskempaa, kuin mennä metsään kameran kanssa näin keväällä. Kun saavuimme kävelyretkeltä takaisin veneelle, oli lairureille tullu monta uutta venekuntaa.

 Näimme kävelyretken aikana ihan valtavan paljon kaikkea, joten otetaan niistä ihan oma postaus.

Tässä maisemaa kuvattuna lintutornilta. Lintuja ei ollut kovin paljoa liikkeellä. 

Tähän väliin pieni tietoisku. Tässä on se syy, miksi merelle pitää veneiden pohjat myrkkymaalata. Ellei sitä tee, iskee merirokko jolloin pohja näytää tältä. Kummasti hidastaa matkantekoa ja lisää polttoaineen kulutusta. Ja voin kertoa, että tämä on kovaa ainesta. Sen irroittamiseen saa menemään aikaa tovin. Tämä vene tuli vastaan kävelylenkillämme.

Juniori ja Kipparini keräsivät yhdessä minulle tämän viehättävän kimpun, olisihan seuraavana päivänä äitienpäivä. Luonnonkukat ovat ihan parhaita!

Kukat pääsivät veneessä heti veteen. Kävelylenkin jälkeen oli aika laittaa ruokaa. Olimme olleet ulkona yli kolme tuntia, joten voitte uskoa, miten hyvin ruoka maittoi.

Minä katoin pöydän.

Ja tein salaatin.

Kippari paistoi ihanat pihvit. Annan hänelle mielellään lihanpaistohommat, sillä se ei ole mikään minun bravurihomma. Hänelle sen sijaan on =D. Illalla pelasimme Skippoa ja kuuntelimme musiikkia. Mukavaa rentoa oloa yhdessä perheen kanssa. Yöllä oli käynyt pakkasen puolella. Laituri uutisissa kerrottiin, että kuulemma -2 astetta ja laiturikin oli ollut vallan jäässä. Vaan me nukuimme lämpimässä veneessä kuin rampsin karhut emmekä tieneet pakkasesta mitään.

Tänään sunnutaina menimme aamutoimien jälkeen äitienpäivä saunaan! Oli mukavaa lekotella lämpimissä löylyissa ja samalla katsella upeaa saaristomaisemaa ikkunasta ulos. Saunan jälkeen hieman huilasimme ja soitin omalle äidilleni onnittelut. Lahja oli menyt postissa jo viikolla. Iltapäivällä irottelimme köydet ja lähdimme kotisatamaa kohti.

Elämää kallioluodolla.

Haahkapojat ovat matkassa kasitaan.

Joutsen hautoi muniaan, isäntä vartioi edessä.

Ja Suinonsalmesta tiesin aivan varmasti löytäväni nokikanoja. Pesimäpuuhissa hänkin. Heistäkin on tulossa tuota pikaa äitejä! Näiden kuvien myötä tahdonkin toivottaa (vielä näin myöhään) ihanaa äitien päivää kaikille Suomen äideille!

Tänä viikonloppuna meni blogissani sadan lukija raja rikki! Ihanaa, että teitä on niin monta. Olen suunnattoman ilonen ja todella otettu jokaisesta teistä. Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille! Toivottavasti jaksatte lukeä näitä minun ajatuksia jatkossakin =D. Ja koska joukossa on lukijoita myös ulkomailta, so warmly welcome all the new readers of the blog!