Stefan´s Steakhouse

Mieheni on syntynyt syksyllä ja perheellämme on tapana juhlistaa synttäreitä menemällä ulos syömään. Pidämme monenlaisesta ruoasta, joten valinnan varaa pääkaupunkiseudulla riittää. Tällä kertaa valitsin paikaksi Amerikan Top Chef - kilpailun finalistin Stefan Richterin paikan, Stefan's Steakhousen. Juttuun kuuluu aina se, että itse synttärisankari ei tiedä minne ollaan menossa =).

Stefan on Kaloforniassa asuva suomalainen huippukokki, joka on suomalaisuudestaan hyvin ylpeä. Tämän hän toi esille myös osallistuessaan Top Chef-ohjelmaan. Stefanin omistamia ravintoloita löytyy niin Suomesta kuin Amerikastakin. Kuten nimestä jo voi päätellä, olivat pihvit pääosassa ja niiden vuoksi valitsin myös paikan.

 Paikka oli sisustettu kauniisti. Ruokailuvälineet olivat hauskasti pöydällä olevan tabletin taskussa =).

Henkilökunta oli todella ystävällistä ja minun mieltäni lämmitti erityisesti se, kuinka he ottivat huomioon juniorimme. Minusta yksi hyvän ravintolan kriteeri on juuri se, kuinka tasapuolisesti kaikkia asiakkaita kohdellaan, myös lapsia.

Aivan erityisen vaikutuksen minuun teki paikan katto! Katon suunnitteluun ja koristeluun oli käytetty aikaa. Kattokruunut loivat mukavan kotoisan tunnelman.

 Alakerrasta löytyi wc tilojen lisäksi tämä ihana levähdyspaikka.

Tyylikäs sisustus jatkui myös hotelli helpotuksen puolella. Todellisen wow elämyksen koin vesihanojen alla olevista kivilaatoista. Kun vesi valui hanasta, se jatkoi soljumista kivien kautta viemäriin. Mielettömä ihana idea!

 Joko menään syömään?

Alkuun saimme leipälajitelman. Kaikki maistuivat erittäin hyviltä. Hieno idea sinäänsä laittaa erilaisia leipiä tarjolle, jokaisen makuun osuu varmasti jotain hyvää.

Jaa että missä on pihvi? Syöty =D. Ihan nauroin ääneen kun tein tätä postausta, että ei voi olla totta! Taaskaan en muistanut ottaa kuvaa ruoasta. Heti kun ruoka tulee pöytään niin on täysi tohina päällä ja saman tien maistelemaan. Näköjään siinä sitten kuvaamiset unohtuu =).

Kun ei kerta ole kuvia niin kuvaillaa sitten sanoin. Pihvi oli todella murea ja paistettu juuri oikeanlaiseksi. Parasta jutussa oli se, että ensin sai valita itse pihvin, sitten pihville kastikkeen kastikevalikoimasta ja mieleiset lisukkeet. Eli jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, erittäin hyvä idea!

Pahin nälkä ohi, joten oli jälkkärin aika. Ja koska pahin nälkä oli tosiaan ohi, muistin kuvata jälkkäreitä =).

Minä ja synttärisankari valisimme mutakakkua ja karamellisoitua popcorn-jäätelöä. Tämä yhdistelmä kuullosti siltä, että oli pakko maistaa. Ja todellakin, poppari maistui jäätelössä hyvältä.

Juniori valitsi banaania, kinuskia ja kermavaahtoa. Yhditelmä kuullostaa melko yksinkertaiselta ja mielikuvituksettomalta, mutta ai että oli ihan mielettömän hyvää! Melkein iski annoskateus, vaikka omani oli myös todella herkullinen.

Tällaista jälkeä tulee, kun kamera lähtee kädestä kuin saippua samaan aikaan kun otat kuvaa =D. Mukanani oli nimittäin pieni näppärä (ja liukas) kakkoskamerani Canon PowerShot SX260 HS.

Ilta oli oikein onnistunut. Paikka oli viihtyisä, henkilökunta palvelualtista (ottivat lapsiasiakkaat ihanasti huomioon) ja ennen kaikkea ruoka todella hyvää. Voin suositella lämpimästi, varsinkin hyvän pihvin ystäville. Pääset tutustumaan Stefan's Steakhousen nettisivuille tästä.

Itiksen joulu

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, osallistuin kuvauskurssille, joka pidettiin aivan kauppakeskus Itiksen vieressä. Kun saimme kuvaustehtävän, karkasimme kurssikaverini Johannan kanssa kuvaamaan kauppakeskukseen. Siellä oli kerrassaan upea joulutunnelma!

Käytävä Tallinnanaukion vieressa oli vasta alusoittoa. Katossa olevat joulupallot olivat niin kirkkaita, että niistä näki oman kuvan. Yksi edellisen postauksen kuvatehtävistä oli otettu näistä palloista, se jossa seisomme Johannan kanssa pallon alla.

Tässä on porukkaa jo vähän enemmän ympärillä.

Varsinainen joulunloisto alkoi Itiksen pääkäytävällä. Koristeita oli paljon, mutta minusta tunnelma oli silti hillitty. Olin aivan lumoissani ja kamera lauloi. Opettajakin totesi, kun otti tehtäväkuviani muistikortilta, että:" ennätitpä sinä ottamaan tässä ajassa monta kuvaa (132 kpl)".  Tähän minä totesin, että kuvaamaanhan sitä lähdettiin =D.
 

Totuuden nimissä pitää todeta, että kuvia tuli siksi niin palon, kun testailin juuri saatuja oppeja. Säätelin kameraa ja ajattelin koneella katsoa kotona, minkälaista jälkeä tuli.

Keskellä käytävää seisoi komea kuusi. Minusta se oli nätti, vaikka ei ollutkaan vihreä. Kuusessa oli paljon palloja, joita oli ihana kuvata.

Kuusen pallomeri =D. Menin aivan kuusen juurelle ( ja yritin olla kaatamatta sitä) ja kuvailin palloja ylöspäin.

Paikalla oli myös tämä sympaattinen jääkarhuorkesteri. Flyygelin vieressä oli nappi, jota sai käydä painamassa ja karhut alkoivat musisoinnin.

Upea valoporo täynnä sekin palloja.

En ollut käynyt Itiksessä ainakaan pariin vuoteen. Olin kovasti iloinen, että osuin paikalle näin joulunalla ja pääsin näkemään tämän ihanan jouluisen tunnelman. Jos pyöritte idässä päin, pistäytykää katsomaan =).

Kuvauskurssilla

Viimeviikolla otin yhden päivän lomaa leipätyöstäni ja osallistuin kuvauskurssille. Ajatelkaa, kokonainen päivä oman rakkaan harrastuksen parissa! Päivä oli kerrassaan upea. Kurssi järjestettiin Itäkeskuksen maamerkissä 14. kerroksessa.

Aamun aurinko nousi horisontissa ja tarjoilli suorastaan valomeren! Merellä meni rahtilaiva sopivasti ohitse.

Neljästoista kerros tarjosi hienot näköalat pitkälle Vuosaareen saakka.

Olen hankkinut järjestelmäkamerani Canon EOS 550D:n jo pari vuotta sitten. Olen kuvannut hyvin paljon automaattiasennolla, mutta nyt on alkanut kaivelemaan, että haluan ottaa kamerastani enemmän irti. Monissa tilanteissa ei ennätä säätää, kun kuvaustilanne on jo ohi, mutta että voisi säätää käsin edes niissä tilanteissa kun se on mahdillista. Testaillessani Canon 6D:tä tajusin, että ei se kamera niitä hyviä kuvia itsestään tee. Kuten koulutuksessakin myöhemmin kuulin, kamera on vain väline, kuten instrumentti muusikolle. Pitää osata käytää ja säätää, jotta pääsee parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Kurssilla opettajana toimi valokuvaaja ja valokuvakouluttaja Tiina Puputti. Olin jo aikaisemmin osallistunut Tiinan vetämään pienempään kurssiin, joten tiesin, että en tulisi pettymään. Tiinan tyyli opettaa on niin konkreettinen, että jopa blondi ymmärtää, mistä puhutaan =). Ja jos ei ymmärrä, niin Tiinalta uskaltaa kysyä.

Kamera ja manuaalit olivat mukana. Kerrankin sai räplätä kameraa koko päivän! Kävimme läpi perusasioita, niitä joita olin juuri kaivannut, tietoa oikeasta valoituksesta, aukosta, kameran säätöjä ja ISO arvoja. Perusteellisen teorian ja oman kameran säätöjen opettelun jälkeen saimme kolme kuvaustehtävää. Seuraavaksi kuvat, jotka toin näytille omasta tehtävästäni.

Ensimmäinen tehtävä oli ottaa kuva jostakin yksityiskohdasta joka olisi tärkeää. En tiedä, ovatko nämä lamput nyt niin tärkeitä, mutta yksityiskohta kuintenkin. Huomaan muuten jatkuvasti kuvaavani sisätiloissa lamppuja =D. Minusta nämä lamput olivat kauniit. Löytyivät kauppakeskus Itiksestä.

Toinen tehtävä oli kuva jossa näkyy liikettä. Kyykistelin kadulla ja odottelin autoa. Kauaa ei tarvinnut odotella kun auto jo tulisin. Minun onnekseni sattui myös pyöräilijä tulemaan samaan aikaan suojatiellä. Tuplasti siis liikettä =). Arvatkaas, törmäsivätkö he? No onneksi eivät =).

Kolmas tehtävä oli oma valinnainen ilmaisu joka on otettu joko ylöspäin tai alaspäin. Teimme kuvaustehtäviä yhdessä samalla kurssilla olleen Johanna kanssa. Tässä me sitten seistä törötämme Johannan kanssa kauppakeskus Itiksen joulupallossa =D. Pallot olivat kauppakeskuksen katossa.

Olin kurssista niin tohkeissani, että en nukkunut kunnolla kahteen yöhön ennen kurssia (kun odotin sitä niin kovasti), enkä yhteen yöhön sen jälkeen (koska olin ihan täpinöissäni). Nyt vain pitää jäsennellä ja harjoitella kaikkea mitä tuli opittua, jotta jossain vaiheessa voi osallistua jatkokursseille ja oppia lisää. Tiinaa voin suositella opettajana todella lämpimästi. Mikäli itse olet ajatellut osallistua valokuvauskursseille, voit käydä katsomassa Tiinan kotisivuilta, missä kaikkialla kursseja ja milloin, järjestetään. Pääset hänen sivuille suoraan tästä. ISO kiitos Tiinalle vielä hyvin antoisasta päivästä.

Kiitos myös kaikille kurssilaisille, päivä oli antoisa myös teidän ansioista kun sai vaihtaa ajatuksia ja vinkejä valokuvaamisesta. Toivottavasti nähdään jollain toisella kurssilla uudelleen!

A niinkuin Aleksanteri

Joulun avajaisissa sytytettiin myös Aleksanterinkadun perinteiset jouluvalot. Voitteko kuvitella, että vuodesta 1948 alkaen on Aleksanterinkadun jouluvalot syttyneet ja A:n muotoinen valaistus on ollut aina samanlainen. Museovirasto on suojellut mallin.

Minusta on ihanaa, että tietyt jouluperinteet säilyvät. Itse olen muuttanut pääkaupunkiseudulle 1994, joten olen ennättänyt muutaman kerran nähkemään nämä perinteiset valot. Aleksanterin joulukadun avajaiset ovat aina ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina. Niin oli tänäki vuona.

Nykyään joulukatuja avataan monissa kaupungeissa, ja hyvä niin, sillä kauniita nämä ovat ja tuovat ihanasti valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Ja luovathan ne myös joulun tunnelmaa =).

Toinen jo perinteeksi muodostunut joulunalus traditio on mennä katsomaan Stockmannin jouluikkuna. Tälläkin kerralla paikalla oli ihan jono! Olemme juniorin kanssa käyneet joka vuosi katsomassa jouluikkunaa ja mennään jatkossakin =).

En ole koskaan ollut mitenkään erityisesti jouluihminen, mutta näistä jouluvaloista tykkään kovasti. Minusta valkoiset ovat parhaat ja kaikki soivat ja vilkkuvat ohitan nopesti.Vähemmän on enemmän myös valoasioissa. Varsinkin eriväristen valojen sekamelskaa tulisi minun mielestä välttää.

Esplanadin puiston puut ovat jo useampana vuotena valaistu kauniisti.

Millaiset jouluvalot ovat teidän mieleen?

Valoa jokaisen teidän joulunodotukseen =).

Vagalume-valopukuja

Vihjasinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että tämän vuoden erikoisuus jouluparaatissa olivat Kölnissä asuvan brasilialaisen valotaiteilijan Fernando Cézar Vieiran suunnittelemat Vagalume-valopuvut.

Valopuvut olivat käsintehtyjä.

Valopukuja kantoi paraatin ajan tyylikkäästi Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ja Espoon Taitoluisteluklubin vapaaehtoiset.

Tässä muutamia lähikuvia pukujen kauniista yksityiskohdista.

En voi itselleni mitään, mutta tästä seurueesta minulle tulee mieleen pähkinänsärkijä baletti =D.

Valitettavasti osa kuvista on hieman epätarkkoja, sillä kulkue kulki koko ajan eteenpäin ja ei ollut aikaa tarkistella jälkeä. Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että olisin voinut käyttää liikkuvan kohteen kuvaamiseen käytettävää asetusta. Koskahan sitä oppisi käyttämään kaikkia kameran toimintoja täysillä hyväksi, itse kuvaus hetkellä, ei näin jälkikäteen sohvalla =).