Merellä kohti Helsingholmia

Oli aika jättää ihana Brännskär taakse ja jatkaa matkaa. Sää oli mitä mainioin ja tuulet kohtuulliset. Olimme kuulleet ja lukeneet jo talvella paljon Helsinholmista. Niinpä suuntasimme seuraavaksi sinne.

Peräaaltojen kuohua =D.

Koska päivä oli helteinen, ajelimme kuomu alhaalla nauttien auringon lämmöstä ja merellisistä maisemista. Saankohan koskaan tarpeekseni kivistä?

Tässä eteläviitta, jota harvemmin näkee. Ystäväni Antti osasi kertoa, että viitta on vuodelta 1981 A-viitoitusjärjestelmän mukainen. Tässä viitassa on kuulema melko harvinainen huippumerkki paikallaan (ja se ei ole tuo lokki, joka istuu viitan päällä =D).

Tunnelmaan, joka aurinkoisena kesäpäivänä vallitsee merellä, sopii minusta hyvin Lasse Mårtensonin loistava venelaulu. Laulun sävel kelluu ikään kuin laineilla ja sanat ovat mitä mainioimaat =).

"Oli kerran vene, joka kuherrellen toiselle vannoi, sä kaunehin oot päällä veen, kanssas kelluisin taikka lullaisin, niin kuin veneet tietenkin."

"Ja toinen vene sanoi, tulen tottakai mä sun myötätuuleen, ystävä kallistetaan, vastahangataan tehdään mitä vaan, niin kuin veneet konsanaan."

"Jos tuuli tyyntyykin voimme tietenkin riisua purjeet ja ankkuriin levolle käydä myös voi. Kiiltää lakkaus, viiltää rakkaus aaltojen harjaan, liplatus lemmen vain keulassa soi, oi oi oi."

"Sitten saamme yhden taikka ehkä kaksi pienoista jollaa, perässä jokeltaen vanavedessä napaköydessä, se on tapa veneiden."

"Sitten suunnataan, ehkä satamaan avioliiton, on vaja siel vaatimaton, kylki kyljes on, onni pohjaton, niinkuin veneillä vain on."

 
Kävimme matkan varrella katsomassa mereltä käsin Gullkronan satamaa. Gullkronassa on mahdollista pistäytyä vain päiväsaikaan, sillä yöpyminen siinä on kielletty. Paikka näytti todella viehättävältä.

Helsingolmin rauhaisa lahti häämöttää jo, joten pian olemme perillä. Aloitetaan siis rantautumisvalmistelut ja palataan kohteeseen seuraavassa postauskessa =).