Kastelholman vierasvenesatama

Hangosta ajelimme kauniissa ja tyynessä kesä säässä Ahvenanmaalle Kastelhoman satamaan. Kävimme täällä ensimmäisen kerran edellisenä kesänä, siitä postaus täällä. Ihastuimme tuolloin satamaan niin paljon, että oli suorastaan itsestään selvää, että halusimme viettää yön täällä myös tänä kesänä. Satamassa palvelu on todella sydämellistä ja lämminhenkistä.

Satamasta löytyy kaikki palvelut mitä veneilä vain voi toivoa. Wc, suihku ja saunatilat ovat todella siistit. Saunan käyttö sisältyy satamamaksuun. Laiturilla on sähköä ja vettä. Rannassa on polttoaineen tankkausmahdollisuus. Kuvassa kirjastohuone.

Satamakonttorin yhteydessä on kahvila ja paikalta saa itse leivottuja pullia ja aivan ihania sämpylöitä. Konttorissa on myös pieni myymälä, josta voi tehdä ruokatäydennyksiä. Mekin ostimme Juniorille hammastahnaa ja leivänpäälle levitettä. Ja mukaan lähti myös tietysti hyvät tuoreet sämpylät seuraavaksi aamuksi.

Oli niin ihanaa olla täällä taas!

Milloin olette nähneet viimeksi heinäseipäitä? Nykyään on tapana rullata heinät sellaiselle isolle rullalle. Heinä paalejakaan en ole nähnyt enää vuosiin, saati heinäseipäitä. Tästä tulee niin suomalainen kesä mieleen, ja mikä tuoksu!

Teimme veneessä ruokaa ja lähdimme ruokailun jälkeen iltakävelylle. Kastelhoman satama on todella oivallinen paikka siitäkin syystä, että sen ihan läheisyydessä on kolme eri paikkaa, jossa kannattaa käydä. Rannasta tultaessa ensimmäisenä sijaitsee Jan Karlsgården ulkoilma museo. Olen esitellyt paikan aikaisemmin blogissani täällä. Museon pihassa pääsimme ihastelemaan suhteellisen tuoretta juhannussalkoa. Olihan juhannuksesta kulunut aikaa vasta vajaa viikko.

Ulkoilmamuseon vierestä löytyy Kastelholman linna. Myös linnan olen esitellyt blogissani viime vuonna täällä. Linna on minusta niin kaunis, että toki sitä piti päästä ihastelemaan tälläkin kerralla.

Kännykällä otettu panoraamakuva.

Kun ihastelimme linnaa, huomasi Kipparini tämän suloisen veijarin sillan alla. Minkki siellä puuhasteli omiaan ja me saimme seurata sen puuhailuja pitkään.

Kolmas paikka, jota ei kannata Kastelholmassa ohittaa, on Michael Björklundin luotsaama ravintola Smakbyn. Olen esitellyt paikan blogissani viimekesän vierailun jälkeen täällä. Kävimme nauttimassa tällä kertaa yhdet ahvenanmaalaiset oluet ennen veneelle paluuta. Meillä on tapana aina maistella reissuissa nimenomaan paikallisia herkkuja.

Ilta oli aivan ihana ja ennen kaikkea nautin kovasti näistä jo tutuista maisemista. Seuraavana päivänä oli aikainen herätys, sillä edessä olisi Ahvenanmeren ylitys kohti Ruotsia. Tukholman saaristo oli tämän vuoden lomamme määränpään.

Tämän postauksen kaikki kuvat oli otettu Canon EOS M10 minijärjestelmäkameralla.

Kastelholman linna

Yksi Ahvenanmaan kuuluisimmista nähtävyyksistä on ehdottomasti Kastelholman linna, joka sijaitsi myös aivan vierasvenesataman vieressä. Me kävimme myös tutustumassa linnaan.

Sisäänpääsystä sai ostettua liput ja saimme lainaksi suomenkielisen opaslehtisen linnan eri osista. Linnaan on vapaa pääsy kahtena päivänä vuodessa, kansainvälisenä museopäivänä 18. toukokuuta ja Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9. kesäkuuta.

Kastelhoman linna sijaitsee Ahvenanmaan Sundissa ja sitä alettiin rakentaa 1300-luvun lopulla. 1400-luvun alussa linnasta tuli Ahvenanmaan hallintokeskus ja se piti asemansan aina siihen saakka kunnes Ahvenanmaa liitettiin lääninuudistuksessa Turun lääniin 1634.

Lääninuudistuksen jälkeen linna alkoi rappeutua nopeasti ja vuonna 1745 se kohtasi tulipalon. Tämän jälkeen linnaa käytettiin vain viljavarastona.

Kastelholman linna on Ahvenanmaan ainoa keskiaikainen linnoitus ja se muodostuu päälinnasta sekä pohjoispuolella sijaitsevasta esilinnasta. Linnan suurin osa on korkea Kuuritorni, joka sijaitsee keskellä linnaa. Tornissa on esilinnaan vievä portti.

Itse päälinnassa on kolmikerroksinen siipirakennus, jota kutsutaan palatsiksi. Linnassa on aikanaan ollut myös kappeli, mutta sen sijainti ei ole enää tiedossa.

Ennenvanhaan kansa uskoi kaikenlaisiin uskomuksiin ja ennustuksiin. Linnasta löytyi muutamia hauskoja, jotka oli kirjoitettu esille. Jos lehmä oli alakuloinen, sen takapuoleen tehtiin viilto. Vereen sekoitettiin suolaa ja seos juotettiin lehmälle joka sai näin reippautensa takaisin. Jos meren vaahtoa keitettiin rukiinoraiden kanssa ja seos syötettiin karjalle, se suojeli ilveksen, suden, ketun ja muiden petoeläinten hyökkäyksiltä. Jos voionni petti, voikirnu heitettiin pellolle ja sikojen annettiin juosta kirnun yli. Sen jälkeen voionni palasi =D.

1600-luvulla noitien uskottiin lentävän luudallaan Kyöpelinmäelle tapaamaan paholaisia ja muita noita salaisiin kokouksiinsa. Noidilla uskottiin olevan syntymämerkki tai arpi joka todisti liitosta paholaisen kanssa. Kipu ei tuntunut syntymämerkissä tai arvessa mikä todistettiin oikeusistunnossa nk. neulakokeella. Jos syytetty ei tuntenut neulan kipua, hän oli todistettavasti noita.

Kierroksen lopussa oli lapsille varattu keskiaikaisia vaatteita joita sai kokeilla. Juniori muuntautui hetkessä pariinkin eri linnanneidon rooliin. Tässä kuvassa on vähän järeämpää varustusta puettu ylle =D. Näiden parissa viihtyi niin lapset kuin aikuisetkin.

Vielä muutama kuva linnasta ilta-auringossa.

Linna oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Lisäksi se ei ole kovin suuri, joten perheen pienimmätkin jaksavat sen hyvin katsella läpi.