Pilvet väistyivät ja sininen taivas tuli esiin. Mieliaa oli yhtä kirkas kuin aurinko. Vielä viime hetken säädöt, köydet irti ja merelle, tänä vuona ensimmäistä kertaa!
Reitti suuntautui tutusti Suinonsalmeen. Kovasti ei ollut vielä muita veneilijöitä liikkeellä, joten kapeassa paikassa ei ollut tällä kerrataa ruuhkaa.
Kuva kertoo fiiliksistä enemmän kuin tuhat sanaa =D.
Tämän vuoden ensimmäinen lokkikuva.
Paljon erilaisia lintuja oli liikkeellä ja tässä kohtaa tuli ikävä järkkäriä ja 300 mm putkeani. Kurkia oli liikkeellä.
Ihan yksin emme olleet liikkeellä. Myös monissa saarissa näkyi olevan jo muutama vene paikalla. Luottolaskijamme kertoi, että maaliskuun lopussa oli ollut jopa pieni ruuhka, kun moni oli halunnut rikkoa ennätyksiä ja päästä vesille jo maaliskuussa.
Pentala oli vielä hiljainen, ihmekkös tuo, varsinaiseen sesonkiin on vielä muutama viikko.
Ajelimme hiljalleen ja katselimme tuttuja maisemia. Tunnetta ei voi sanoilla kuvata, se pitää itse kokea. Olo oli jopa hieman pöllämystynyt, näin pianko se talvi todellakin meni? Oikestiko tässä ollaa vesillä? Mukavaa oli myös se, että tämän fiiliksen sai jakaa hyvien ystävien kanssa. Elli, Wilma ja minimies (joka sammui matkan aikana) nautiskelivat fiiliksistä ja maisemista kanssamme. Niin oli hyvä olla, että ihan tuli tippa linssiin (ja nyt en puhu kameran linssistä)!
Välillä annoimme moottorille kyytiä, jotta se sai verrytellä talven jäljiltä. Turbo vinkui tutusti =D.
Koeajon jälkeen suuntasimme tuttuun kotisatamaan omalle paikalle laituriin.
Eka ajelu merellä. Ekana laiturissa!
