Ystävän kanssa macroilemassa maastossa

Vietimme vappua viime viikonloppuna ystävien kanssa meidän veneseuran saaressa. Olimme ainoat venekunnat paikalla, joten tilaa riitti hyvin. Vappuviikonloppuna oli merellä suorastaan upea sää. Aurinko helli täysillä, eikä luvattua sadetta näkynyt mailla eikä halmeilla. Kipparit lähtivät käymään kalassa, joten minä ja ystäväni Elli nappasimme kamerat mukaan ja painelimme maastoon.

Ensin toki nautittiin lasilliset kuohuvaa, vapun ja kevään kunniaksi. Oli ihanaa nähdä ystäviä ja veneillä yhdessä pitkästä aikaa.

On ihan super ihanaa, kun on ystävä, joka on myös innostunut kovasti valokuvauksesta. Meillä on tapana vaihdella objektiivejä keskenämme ja sitä kautta testailla ja ottaa erilaisia kuvia. Etsimme kilpaa hyviä kuvauskohteita maastosta. Pitkästä aikaa minulla oli myös macro-objektiivi mukana.

Macrolla kun kuvataan luonnossa, on tämä tyypillisin asento. Tässä Ellin tyylinäyte. Kun menee tarpeeksi lähelle kohdetta, löytää sieltä aivan uudenlaisen maailman. Macrokuvaukseen käy melkein mikä vaan. Voi olla kasvi, eläin (pieni eläin), sammalta, kiviä, aina löytyy uusia ulottuvuuksia. Niinpä mekin Ellin kanssa kynsimme menemään pitkin maastoa polvet märkänä =D. Hänellä on muuten todella hieno taito keksiä uusia kuvakulmia.

Tässä meikäläisen tyylinäyte. Kiitos Elli kuvasta! Olin jo melkein unohtanut, miten mukavaa macrolla on kuvailla. Kesällä se kyllä kulkee kameralaukussa ihan vakkaristi taas mukana.

Sammaleet ovat yksi suosikki kohteeni macrokuvauksessa. Niitä on niin erilaisia. Tässäkin näyttää siltä kuin kyseessä olisi pieni metsä!

Tämä kasvi (josta minulla ei ole hajuakaan, kertokoon, ken tunnistaa), oli hyvin hyvin pieni. Vaan eikö näytäkkin isolta kuvassa? Se on juuri sitä macroilua =D.

Nämä näyttivat ihan pikkuruisilta ruusuilta. 

Jäkälät ovat myös yksi suosikki kohteeni. Tämä kuva vaan ei ole ihan hirmuisen läheltä otettu.

Tämä on kaikkea muuta kuin macrokuva, mutta pakko laittaa teille näytille. Katsokaa maisemaa... KESÄ! Siis tätä on niin odotettu koko talven ja nyt se on tässä ja nyt. Ei meinaa millään uskoa todeksi. Tänään auton mittari näytti varjossa 21 astetta lämmintä. Kesä tulee nyt niin kohisten, että ei meinaa millään pysyä perässä. Luonnossa tapahtuu tällä hetkellä joka tunti kaikkea. Pitää nauttia jokaisesta hetkestä. Ihanaa huomista helatorstaita teille kaikille! Ja kiitos Elli ystäväni mukavista kuvaushetkistä , oli niin ihanaa taas yhdessä kuvailla =).

Tahdotko tosiaan, suhteeseen vakavaan?

Sunnuntaisella visiitillä Suomenojan lintujärvellä pääsin näkemään todella ainutlaatuisen luonnon näytelmän. Paikkalla olleet mustakurkku-uikut tanssivat soidintanssi. Se jo mikä oli uskomattoman upeaa nähtävää!

Ensin otettiin alkuasento ja tästä se lemmentango sitten alkoi.

Näytti ihan siltä kuin linnut olisivat tanssineet balettia veden pinnalla. Liikkeet tehtiin yhtäaikaa ja taitavasti.

Annoin kameran laulaa ja uikutin samalla ääneen, niin kaunista katseltavaa.

Sitten otettiin väliin nopea sukellus ja haettiin pesänrakenustarvikkeita mukaan. Ja kuviot jatkuivat entistä kiivaampana.

Ensin erisuuntiin.

Ja sieltä se oikea yhteinen suunta löytyi. Näytti vahvasti siltä, että kyllä tässä liitto solmittiin =D. Pienokaisia odotellessa.

Suomenojan lintujärven kevät kuulumisia

Kävin eilein taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, millaista on meno Suomenojan lintujärvellä tässä kohtaa kevättä. Paikalle oli saapunut kaikki tutut laji. Pääsin jopa useammat niistä kuvamaan.

Silmut ovat puissa jo pitkällä. Tästä kun vielä vähän lämpenee, tulee lehdet puihin ihan kohinalla.

Naurulokkien lisäksi näin ihan ensimmäiseksi tavi pariskunnan uinumassa auringossa. Uros tavilla on aivan ihana värikäs pää.

Västäräkin olen nähnyt tänä keväänä jo aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin hänet kuvaamaan, tänä vuonna. Västäräkkejä oli Suomenojan lintualtaalla monia.

Tukkasotkia oli myös paikalla monia. Nämä ne on vekkuleita veijareita. Tästä linnusta tulee väistämättä mieleen sanonta tukka takana ja elämä edessä =D. Kun tuuli kävi linnun takaa nousi tukka pystyyn ja lintu näytti ihan punkkarilta.

Punasotkat pysyttelivät rannasta hieman kauenmpana. Ai että tuli tälläkin reissulla pidempää putkea ikävä (olenkohan muistanut laittaa loton vetämään). Onneksi yksi heistä uiskenteli hetkeksi hieman lähemmäksi.

Pesänrakennus puuhat olivat kaikilla työnalla. Oksia ja risuja aseteltiin hartaudella paikoilleen. Se on tarkkaa puuhaa se, mihin sitä munat lasketaan ja päästään hautomaan.

Nokikanoilla oli myös ahkera pesänrakennus menossa.

Välillä oli urosten kesken käytävä painia siitä, kummalle alue oikeasti kuuluikaan. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon linnun jalan koon, se on valtava!

Paikalla oli myös pari liejukanaa. Näitä ei tahdo aina huomata, sillä he viihtyvät hyvin ruovikon kätköissä. Esiin tullessaan saa katsoja ihailla todella kaunista lintua. Näin pariskunnan uivan iho. Silti sain hetken seisoskella, ennen kuin löysin heidät uudelleen. Suomenojalla lintuja tarkkaillessa maltti onkin valttia. Ei kannatta hosua ja mennä kiireellä järven ympäri, vaan seisoskella ja tutkailla pitkään.

Naurulokkeja oli alueella todella runsaasti ja äänimaailma oli myös sen mukainen. Oli niin mukava ja kotoisa olo. Talven hiljaisuus oli poissa.

Tällä reissulla pääsin kuvamaan minulle uuden tuttavuuden, harmaasorsan. Uros on helppo tunnistaa mutta naarapuolinen harmaasorsa olikin jo sitten haastavampi. Helppoa se oli nyt kun hän uiskenteli uroksen kanssa. Mutta jos se laitetaan muiden naaras sorsien joukkoon, niin homma olisikin jo vaikeampaa, ainakin minulle =D.

Mustakurkku-uikkuja oli Lintujärvellä monia paikan päällä. Todella kaunis lintu.

Eikä sovi unohtaa telkkiä. Paikalta löytyivät hekin.

Näiden lisäksi olivat lapasorsatkin paikalla, mutta he eivät olleet kuvaustuulella, vaan pysyttelivät sitkeästi kauempana. Toivottavasti toisellakertaa näen heitä lähempää. Suomenojan lintujärvi on kyllä valtavan upea alue. Kokoonsa nähden sieltä löytää vaikka kuinka monta eri lintulajia. Kevät on jo pitkällä ja vihreää puskee kovasti.