Kevät Porkkalanniemessä

Äitiepäiväviikonloppuna lauantaina oli aurinkoinen päivä ja niinpä lähdimme katselemaan luontoon, mitä kaikkea siellä jo on talven jälkeen noussut esiin. Toiveena oli myös löytää korvasieniä. Kun lähtee luontoa tarkkailemaan, niin silloin otetaan aina... siis  a i n a   kamera mukaan, eikö vaan =D.

Pitkään emme ennättäneet kävellä,  kun Kippari löysi jo ensimmäisen huhtasienen. Nämä ovat todellisia metsän aarteita näin heti keväällä. Huhtasieniä on kahta lajia, kartiohuhtasieni ja pallohuhtasieni. Kartiohuhtasieni muistuttaa minusta ihan piispan hattua ja pallohuhtasieni puolestaan nimensä mukaisesti palloa. Huhtasienet erottaa hyvin korvasienistä siitä, että niillä on selvä jalka. Ja mikä parasta, huhtasieni on  e r i t t ä i n  herkullinen ja valmis suoraan metäsästä vaikka salaattiin. Siitä tulee myös erinomainen keitto.

Keväällä vihreä on jotenkin kauniin hento ennen kuin lehdet saavat täyden kokonsa ja muuttuvat tummemman vihreiksi. 

Juniori bongasi ensimmäisenä tämän kyyn, joka luikerteli tien poikki ihan meidän edestä.

Kippari puolestaan löysi tämän toisen kyyn loikoilemassa auringossa. Hän oli todella kaunis yksilö. Pitkä ja paksu. Saimme kuvailla häntä kaikessa rauhassa, niin oli kyy keskittynyt auringossa lämmittelyyn.

Ei jääty reissun aikana myöskään ilman korvasieniä. Kippari löysi niitä muutaman. Tämä on siitä mukava sieni, että kun löytää edes yhden oikein ison, niin siitä saa jo maukkaan keiton. Kippari meillä tekee ihan gourmee tasoisen keiton korvasienistä. Mutta muistakaa, tämä sieni on  e r i t t ä i n  myrkyllinen, joten se tulee huolella ryöpätä ja käsitellä ennen kuin se nautitaan vaikkapa keitossa.

Tämä kasvi oli minulle uusi tuttavuus, kevättaskuruoho. Tämä kasvi on netistä lukemieni tietojen mukaan saapunut Suomeen 1800-luvun lopulla meriliikenteen mukana satamapaikkoihin ja Saksasta tuotujeen heinänsiementen mukana heinäpelloille. Pelloilta se on levittäytynyt niityille ja pientareille. Kaunis kukka, vallankin kun sitä polvistui katsomaan lähempää.

Tämä keltainen väriläiskä on käenrieska. Luin netistä, että niitä on kahta lajia, pikkukäenrieska ja isokäenrieska. Pienikäenrieska on luontomme pienin lilja. Mietin, mistä kukan nimeen tulee tuo käki, sehän on lintu? Mutta netistä sekin selvisi (onneksi meillä on internet), että kasvin nimi kertoo sen kukinta-ajasta, keväästä, jolloin ensimmäiset käet muuttavat Suomeen.

Mikäli nokkosia haluaa hyödyntää ravinnoksi, ne kannattaa kerätä näin keväällä. Ravintoarvot ovat parhaimmillaan eivätkä lehdet pistele pahasti. Nokkonenkin on nuorena hennomman vihreä kuin sitten isompana.

Jälleen Kipparini löysi minulle kauniin kuvauskohteen. Tämä on joku mehikasvi, mutta valitettavasti en tiedä ihan tarkaleen sen nimeä. Joten tunnistus apua oteaan ilolla vastaan, jos joku teisätä tietää =D. Tämä kasvoi mehikasville tyypillisessä paikassa kiven päällä sammalten seassa.

Olimme ulkona yli neljä tuntia ja kuvasaalis oli myös sen mukainen. Into piukeana aloin lataamaan kuvia kotona konelle ja pettymys oli suuri, kun kuvat eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin olin etukäteen ajatellut. Vaikka kuinka olin pyörinyt ja kontannut (kuvasin macrolla) kamerani kanssa maastossa etsien kuvakulmia, valoa jne. Käykö teille koskaan näin? No, nyt vain analyysiä asiasta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin (ehkä) ja uutta yritystä peliin. Onneksi kesä on vasta alussa ja luonnosta löytyy kohta lisää kuvattavaa.

Heleätä helatortaita teille kaikille!

Äitienpäiväviikonloppu Lähteelässä

Viikonlopuksi oli luvattu sateetonta, hieman jopa aurinkoa, joten silloinhan lähdetään vesille, tottakai. Lähteelä, joka sijaitsee Porkkalanniemessä, on yksi ihan ehdoton suosikki meidän venekunnalle. Monena vuonna olemme aloitelleet veneilykauden nimen omaan Lähteelästä ja lähes jokainen kausi on sinne lopetettu. Olen esitellyt paikan jo aikaisemmassa postauksessa, voit lukea sen täältä.

Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme tavarat veneeseen, irottelimme köydet ja matkaan. Tuulta oli jonkin verran, joten Kippari päätti, että menemme maisemareittiä. Sehän sopi minulle, sillä siellä on aina paljon haahkoja tähän aikaan keväästä.

Perjantaina olimme toinen venekunta ketä saapui paikalle. Heti meidän jälkeen saapui myös kolmas ja illan mittaan vielä neljäs. Toinen laituri ammotti tyhjyyttään, kunnes myöhään illalla sinne saapui purjevene. Hyvin oli meillä kaikilla tilaa =).

Sillävälin kun minä tein meille pedit keulahyttiin valmiiksi, meni Kippari jo tekemään tulia nuotiopaikalle. Pakkasimme Juniorin kanssa eväskorin ja riensimme perässä. Istuimme illan nuotiolla ja fiilistelimme tunnelmia. Voi miten mukavaa oli olla taas pitästä aikaa täällä tutuissa maisemissa.

Lauantaipäivä valkeni tuulisena mutta erittäin aurinkoisena. Lähdimme aamutoimien jälkeen katselemaan, sattuisiko löytymään korvasieniä. Mikäs sen hauskempaa, kuin mennä metsään kameran kanssa näin keväällä. Kun saavuimme kävelyretkeltä takaisin veneelle, oli lairureille tullu monta uutta venekuntaa.

 Näimme kävelyretken aikana ihan valtavan paljon kaikkea, joten otetaan niistä ihan oma postaus.

Tässä maisemaa kuvattuna lintutornilta. Lintuja ei ollut kovin paljoa liikkeellä. 

Tähän väliin pieni tietoisku. Tässä on se syy, miksi merelle pitää veneiden pohjat myrkkymaalata. Ellei sitä tee, iskee merirokko jolloin pohja näytää tältä. Kummasti hidastaa matkantekoa ja lisää polttoaineen kulutusta. Ja voin kertoa, että tämä on kovaa ainesta. Sen irroittamiseen saa menemään aikaa tovin. Tämä vene tuli vastaan kävelylenkillämme.

Juniori ja Kipparini keräsivät yhdessä minulle tämän viehättävän kimpun, olisihan seuraavana päivänä äitienpäivä. Luonnonkukat ovat ihan parhaita!

Kukat pääsivät veneessä heti veteen. Kävelylenkin jälkeen oli aika laittaa ruokaa. Olimme olleet ulkona yli kolme tuntia, joten voitte uskoa, miten hyvin ruoka maittoi.

Minä katoin pöydän.

Ja tein salaatin.

Kippari paistoi ihanat pihvit. Annan hänelle mielellään lihanpaistohommat, sillä se ei ole mikään minun bravurihomma. Hänelle sen sijaan on =D. Illalla pelasimme Skippoa ja kuuntelimme musiikkia. Mukavaa rentoa oloa yhdessä perheen kanssa. Yöllä oli käynyt pakkasen puolella. Laituri uutisissa kerrottiin, että kuulemma -2 astetta ja laiturikin oli ollut vallan jäässä. Vaan me nukuimme lämpimässä veneessä kuin rampsin karhut emmekä tieneet pakkasesta mitään.

Tänään sunnutaina menimme aamutoimien jälkeen äitienpäivä saunaan! Oli mukavaa lekotella lämpimissä löylyissa ja samalla katsella upeaa saaristomaisemaa ikkunasta ulos. Saunan jälkeen hieman huilasimme ja soitin omalle äidilleni onnittelut. Lahja oli menyt postissa jo viikolla. Iltapäivällä irottelimme köydet ja lähdimme kotisatamaa kohti.

Elämää kallioluodolla.

Haahkapojat ovat matkassa kasitaan.

Joutsen hautoi muniaan, isäntä vartioi edessä.

Ja Suinonsalmesta tiesin aivan varmasti löytäväni nokikanoja. Pesimäpuuhissa hänkin. Heistäkin on tulossa tuota pikaa äitejä! Näiden kuvien myötä tahdonkin toivottaa (vielä näin myöhään) ihanaa äitien päivää kaikille Suomen äideille!

Tänä viikonloppuna meni blogissani sadan lukija raja rikki! Ihanaa, että teitä on niin monta. Olen suunnattoman ilonen ja todella otettu jokaisesta teistä. Lämpimästi tervetuloa uusille lukijoille! Toivottavasti jaksatte lukeä näitä minun ajatuksia jatkossakin =D. Ja koska joukossa on lukijoita myös ulkomailta, so warmly welcome all the new readers of the blog!

 

 

 

Kevät ihastelemassa Suomenojan lintualtaalla

Vapun jälkeen sunnuntaina oli kaunis ja aurinkonen sää. Koko kevään oli poltellut, että miten kevät Suomenojan lintualtaalla on edennyt. Sunnuntaina oli vihdoin aikaa mennä katsastamaan asia. Menimme Kipparini kanssa yhdessä ja parkkipaikka oli ihan piukeana autoja! Syykin selvisi sille päivän mittaan.

Kipparini on ihana ja etsii minulle aktiivisesti kuvauskohteita. Hän bongasi ensimmäisenä voikukan! Onko se siis jo kesä?

Havoin olen nähnyt leskenlehdillä näin pitkiä varsia =)

En tiedä, missä olen kevääni viettänyt, mutta minulle nämä olivat tämän kevään ensimmäiset valkovuokot (vasta). Niitä oli alueella paljon ja olivat jo täydessä kukassa. 

Myös rentukat olivat täydessä kukassa. Mutta koska ollaan lintujärvellä, niin katsotaan seuraavaksi, mitä lajeja löytyi tällä kerralla.

Ensimmäisenä lajina minua tepasteli vastaan liejukana. Hän käyskenteli rannassa ihan kaikessa rauhassa ja etsi itselleen makupaloja ruovikosta. Kaunis lintu totisesti.

Naurulokkeja jos mitä Suomenojalla riittää =D. Heillä oli myös pesimäpuuhat menossa. Kova tohina oli kaikkialla päällä. 

Telkkiä löytyi myös useampia. Yllä naaras ja alapuolella uros katselee kuvaajaa hämmästellen =D.

Nokikanoja näimme useammankin pesäpuuhissa. Heillä oli jo munat pesässä, mutta silti piti pesää vielä vähän kohennella. Uros toi lisää pesäaineksia ja naaras niitä sitten asetteli pesään hautoessaan munia. Suloista!

Tämä kuva oli pakko laittaa teille näytille. Kuivunut heinänkorsi varasti tarkennuksen kamerasta =D. Näinkin voi välillä käydä.

Sinisorsa pariskunta loikoili yhdessä pesässä. "Oma koti kullan kallis" =D. Nyt sitten syy sille täydelle parkkipaikalle. Alueella sattui olemaan samaan aikaan lintukuvaus ja bongaus tapahtuma, jossa oli myös kaukoputkien ja kameroiden kauppiaita paikalla. Ja mikä parasta, pääsin kokeilemaan isoja objektiiveja. On aivan eri asia kokeilla objektiivia luonnossa kuin että siitä yrittäisi saada "kuvaa" myymälässä. Paikalla oli myös Canon 800mm objektiivi... ihana! Kuolasin ja kokeilin sitä. Välillä vertasin omaa 400mm, kuinka paljon eroa käytännössä oikeasti on. Ja olihan sitä. Vaan eipä taida meikäläinen moista komistusta koskaan omistaa, sillä hintaa objektiivilla on 14000 euroa (kyllä, nollia on oikea määrä perässä =D)!

Mustakurkku-uikkuja oli paikalla useampia. Nämä ovat komeita ilmestyksiä.

Jäin kaipaamaan reissulla monta lajia, mitä olen aikaisemmin nähnyt. Lapasorsa on minusta kaikkein hauskin. Onneksi Kipparini bongasi lapasorsan kaukoputkella ja pyysi minuakin katsomaan. Näin molemmat sekä naaraan, että uroksen. Kuvaa en heistä tällä kerralla saanut, mutta yhtä innoissani olin, kun sain ihastella näitä komeita lintuja kaukoputkella. Tilaisuudessa oli mukan edustaja Suomenojan luonto Ry:stä ja hän tiesi kertoa, että tämä kevät on ollut lintujen kannalta poikkeuksellinen.

Jatkoimme matkaa ja näimme polun varrella monta innokasta lintukuvaajaa. Heillä oli juuri sellaiset isot putket jolla pääsi kuvamaan kaukaa. Innostuksen kohde selvisi pian, sillä paikalla oli mustanmerenlokki. Tästä kuvast en voi ottaa kunniaa itselleni, sillä minun kamera kiinnitettiin erään mukavan lintukuvaajan objektiiviin ja hän otti kuvan. Mustanmerenlokki on tuo, jolla on musta pää ja punainen nokka.Kiitos kuvaajalle, että myös me muut pääsimme "näkemään" tämän harvinaisuuden.

Koivun lehdet olivat jo isolla silmulla. Kyllä se kesä sieltä tulee todella hyvällä vauhdilla.

Joko jätettäisiin hyvästit talven törröttäjille tämän talven osalta?

Ai niin ja ei unohdeta västäräkkiä. Hän oli myös Suomenojalla. Näin västäräkin tänä keväänä jo toisen kerran, mutta tämä oli hänestä ensimmäinen kuva. Västäräkistä vähäsen!