Pitkään emme ennättäneet kävellä, kun Kippari löysi jo ensimmäisen huhtasienen. Nämä ovat todellisia metsän aarteita näin heti keväällä. Huhtasieniä on kahta lajia, kartiohuhtasieni ja pallohuhtasieni. Kartiohuhtasieni muistuttaa minusta ihan piispan hattua ja pallohuhtasieni puolestaan nimensä mukaisesti palloa. Huhtasienet erottaa hyvin korvasienistä siitä, että niillä on selvä jalka. Ja mikä parasta, huhtasieni on e r i t t ä i n herkullinen ja valmis suoraan metäsästä vaikka salaattiin. Siitä tulee myös erinomainen keitto.
Keväällä vihreä on jotenkin kauniin hento ennen kuin lehdet saavat täyden kokonsa ja muuttuvat tummemman vihreiksi.
Juniori bongasi ensimmäisenä tämän kyyn, joka luikerteli tien poikki ihan meidän edestä.
Kippari puolestaan löysi tämän toisen kyyn loikoilemassa auringossa. Hän oli todella kaunis yksilö. Pitkä ja paksu. Saimme kuvailla häntä kaikessa rauhassa, niin oli kyy keskittynyt auringossa lämmittelyyn.
Ei jääty reissun aikana myöskään ilman korvasieniä. Kippari löysi niitä muutaman. Tämä on siitä mukava sieni, että kun löytää edes yhden oikein ison, niin siitä saa jo maukkaan keiton. Kippari meillä tekee ihan gourmee tasoisen keiton korvasienistä. Mutta muistakaa, tämä sieni on e r i t t ä i n myrkyllinen, joten se tulee huolella ryöpätä ja käsitellä ennen kuin se nautitaan vaikkapa keitossa.
Tämä kasvi oli minulle uusi tuttavuus, kevättaskuruoho. Tämä kasvi on netistä lukemieni tietojen mukaan saapunut Suomeen 1800-luvun lopulla meriliikenteen mukana satamapaikkoihin ja Saksasta tuotujeen heinänsiementen mukana heinäpelloille. Pelloilta se on levittäytynyt niityille ja pientareille. Kaunis kukka, vallankin kun sitä polvistui katsomaan lähempää.
Tämä keltainen väriläiskä on käenrieska. Luin netistä, että niitä on kahta lajia, pikkukäenrieska ja isokäenrieska. Pienikäenrieska on luontomme pienin lilja. Mietin, mistä kukan nimeen tulee tuo käki, sehän on lintu? Mutta netistä sekin selvisi (onneksi meillä on internet), että kasvin nimi kertoo sen kukinta-ajasta, keväästä, jolloin ensimmäiset käet muuttavat Suomeen.
Mikäli nokkosia haluaa hyödyntää ravinnoksi, ne kannattaa kerätä näin keväällä. Ravintoarvot ovat parhaimmillaan eivätkä lehdet pistele pahasti. Nokkonenkin on nuorena hennomman vihreä kuin sitten isompana.
Jälleen Kipparini löysi minulle kauniin kuvauskohteen. Tämä on joku mehikasvi, mutta valitettavasti en tiedä ihan tarkaleen sen nimeä. Joten tunnistus apua oteaan ilolla vastaan, jos joku teisätä tietää =D. Tämä kasvoi mehikasville tyypillisessä paikassa kiven päällä sammalten seassa.
Olimme ulkona yli neljä tuntia ja kuvasaalis oli myös sen mukainen. Into piukeana aloin lataamaan kuvia kotona konelle ja pettymys oli suuri, kun kuvat eivät olleet ollenkaan niin hyviä kuin olin etukäteen ajatellut. Vaikka kuinka olin pyörinyt ja kontannut (kuvasin macrolla) kamerani kanssa maastossa etsien kuvakulmia, valoa jne. Käykö teille koskaan näin? No, nyt vain analyysiä asiasta, mitä olisi pitänyt tehdä toisin (ehkä) ja uutta yritystä peliin. Onneksi kesä on vasta alussa ja luonnosta löytyy kohta lisää kuvattavaa.
Heleätä helatortaita teille kaikille!