Merellä kävi kova vilske

Lauantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vene oli vesillä, joten mitäpä sitä muutakaan kuin merelle katsomaan, että mitä kaikkea sillä jo näkyisi. Ja siellähän kävi vallan kova vilinä, oli vaikka ketä paikalla.

Esitellään ensimmäisenä se kaikkein vekkulein merilintu, meriharakka. Näistä tulee joka kerta niin hyvälle tuulelle. Huomasin kuvatessani, että olin todella kesäterässä. Vai pitäisikö sanoa talviterässä. Hetki menee ennenkuin saan taas merellä kuvaamisen "moodin" päälle. Ensinnäkin linnut liikkuvat, vene liikkuu ja kuvaaja liikkuu. Melkein mahdoton yhtälö! Taas pitää kerrata asetuksia että saisi edes jonkinlaista jälkeä aikaseksi. Sitten on vielä tuo valo. Jestas että oli kirkas päivä =D.

Toinen minusta hauska lintu on haahka. Sillä on jotenkin tosi aerodynaaminen pää =D. Hauskaa oli myös katsella, että lähes kaikki kulkivat pareittain. Parinmuodostus on siis jo käynnissä ja kohta varmasti aloitetaan pesänrakennus puuhat. Uros on kyllä komea lintu!

Haahkoja oli merellä paljon. Niitä löytyi lisää joka mutkasta ja kiven kolosta.

Tämän kevään uusin tuttavuus oli minulle alli. Niitä oli monia todella isoja parvia. Kovia olivat lentämään ja arkoja, lähelle ei päässyt millään. Katselin netistä, että miltä se alli näyttää ja voi että miten komea lintu se on. Nyt syttyi palo päästä kuvaamaan sitä lähempääkin. Olen aina suhtautunut kumiveneeseen hieman nihkeästi. Suomen luontokuvaajien lehden viimeisessä numerossa oli artikkeli, kuinka kumiveneestä voi rakentaa piilokojun. Hmmm kumppari sai ihan uuden merkitykset =D.  Sen avulla pääsisi lähemmäksi arempia lajeja.

Olihan siellä merellä myös paljon lokkeja. Ei olisi meri mitään ilman lokkia. Riittää, että laittaa silmät kiinni ja kuuntelee lokin ääntä, sitä on heti niin merellä että. Selkälokki patsasteli kivenpäällä ja nautti auringonpaisteesta.

Harmaalokit tähystelivät merelle tomerana, mitä kaikkea siellä mahtaa näkyäkkään?

 

Joutsenparilla oli jo pesänrakennuspuuha menossa. On se niin ihanaa kun pian nähdään taas pieniä untuvikkojoutsenia uiskentelmassa. Hanhilla on myös suloiset poikaset, sellaisia ihania palleroisia.

Tämän kauden ensimmäinen pakollinen kummelikuva =D.

Tällä reissulla näin elämäni ensimmäisen kerran merihanhen. Samalla pääsin todistamaan jännittävää tapahtumaan. Kun ajelimme hiljalleen merihanhen ohi hän painautui ruovikkoon ihan littanaksi. En voinut kuvitellakkan kuinka litteäksi noin suuri lintu voi mennä. Lopuksi hän painoi oranssin nokkankin vedenalle. Siinä se sitte olla möllötti ja odotteli että mennään ohi. Ihan hiiren hiljaa. Lintu todella maastoutui ja luotti suojaväriinsä! Anteeksi merihanhi, ei ollut tarkoitus häiritä, satuit vain olemaan lähellä veneväylää =D.
 

"Jokohan ne meni...?"

Kytö Espoon edustalla.

Kävimme kääntymässä Lähteelässä. Vielä ei ollut veneitä laiturissa. Täällä tulemme viettämään taas monia ihania viikonloppuja tulevana kesänä. Lähteelä on yksi venekuntamme lempipaikka. Mukava henkilökunta, siistit ja viihtyistä puitteet. Täällä tapaamme aina myös monia ihania veneily-ystäviämme. On taas mukava talven jälkeen vaihtaa nuotion äärellä kuulumisia.

Pari muutakin venettä oli lauantaina liikkeellä, mutta kohtuullisen hiljaista vielä oli. Vaan tästä se vilkastuu viikko viikolta.

Veneilykausi 2016 alkoi!

Täällä blogin puolella on ollut hiljaista ja syynä siihen on kevät. Se puski päälle kuin hirvi! Niin mahdottoman nopeasti. Ja kun kerta tuli nopeasti kevät, pääsimme laittamaan myös venettä rivakasti vesillelaskukuntoon. Hyvä sää kannattaa aina hyödyntää ja sellaisia oli juuri tällä viikolla tarjolla.

Eilen perjantaina kaikki oli valmista ja vene odotteli luottolaskijaamme paikalle. Kippari teki tänä keväänä suuren työn kun kirkasti veneen punaiset osat. Tästä tulossa juttua myöhemmin lisää, kuinka hän sen teki. Jälki on todella ihanaa katseltavaa! Punaiset osat eivät ole olleet koskaan noin kiiltävät meidän veneen omistamisen aikana.

Tämä on aina yhtä jännittävää katseltavaa, kun kesäkotimme killuu yläilmoissa. Vaan vankalla ammattitaidolla ja rauhallisella otteella luottolaskijamme hoiti tälläkin kerralla homman turvallisesti. Tänäkin vuona kävi niin, että aurinko oli ollut pilvessä koko illan, mutta kun luottolaskijamme saapui paikalle, se alkoi paistaa. Se ei voi luvata mitään muuta kuin hyvää veneilykautta!

Ja siellä se nyt on, vesillä! En voinut mitään, piti ihan muutama kyynel tirautta, niin hienolta tuntui! Tässä kohtaa sitä joka vuosi aina ihmettelee, että ihanko oikeasti se talvi meni? Kunnon talvea täällä Etelä-Suomessa kestikin vain kuukauden, mutta silti. Vielä on vähän puuhaa jäljellä, kannen pesu, vesitankin pesu ja vielä on myös tavaroita, joita pitää tuoda varastosta veneeseen. Mutta se on niin mukavaa kun tietä, että koko kausi on edessä.

Kun vene on seisonut talven käyttämättömänä, kannattaa käydä aina koeajolla ja herätellä myös sen moottori putsaamaan unihiekat pois silmistään. Ja totta puhuakseni, eihän meitä olisi pitänyt mikään pois mereltä =D. Samalla tarkistellaan, että vettä ei tule mistään läpiviennistä sisään ja kaikki toimii kuten pitääkin. Lämmityslaitekin lähti heti ensimmäisellä startilla käyntiin. Sille olikin eilen käyttöä, sen verran viileä ilta tuli. Vaan meillä oli veneessä kotoisan lämmintä ja ennen kaikkea tunnelma katossa!

Ilta oli sen verran pitkällä, että aurinko alkoi laskea. En päässyt kuvamaan vielä merellä olevia lintuja, mutta näin, että siellä oli vaikka mitä lajeja jo paikalla. Onneksi pääsimme katsomaan kaunista auringonlaskua. Se jotenkin kruunasi koko eilisen päivän.

Tästä se alkaa, veneilykausi 2016! Vieläkin on hymy korvissa, niin onnellista porukkaa tämä venekunta on. Ja nyt sitten alkaa myös blogi täyttymään merellisillä kuvilla, koittakaa jaksaa =D. Yhtä ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Koskikaran touhuja Survosenkoskella

Lähes aina kun olen käymässä Keski-Suomessa, haluan käydä katsastamassa Survosenkoskella, mitä siellä näkyy. Niin tein tälläkin kerralla pääsiäislomalla. Ajatuksissa oli, että josko pääsisin katselemaan koskikaran touhuja.

Survosenkoski oli kuulema ollut melko kuiva talven aikana. Nyt siellä virtasi vetta ihan mukavasti. Kun saavuin kosken partaalle, olin näkevinäni, että koskikara hyppeli kivellä. Vaihdoin objektiivin kameraan ja menin katselemaan uudeelleen kosken viereen. Lintua ei näkynyt missään.

Ennätin jo miettimään, että noinko näin todella näkyjä? Menin kosken ylittävälle sillalle tähystämään. Sieltä kosken näkee kauttaaltaan paljon paremmin.

Hetken aikaa tähysteltyäni näin viimein koskikaran uiskentelevan koskessa. Välillä se istahti kivelle päivystämään. En ollut sittenkään nähnyt omiani =). Menin kosken toiselle puolelle lähemmäksi lintua ja istahdin itsekin kivelle katselemaan sen puuhia.

Välillä kävi vähän ujostuttamaan =D.

Luontokappaleen puuhia on aina niin rentouttavaa seurata. Aurinko paistoi ja koski kohisi vieressä. Tämä on sitä ihan parasta mindfulnesia mitä ihminen voi saada. Luonto tarjoaa sen meille ihan ilmaiseksi kunhan vain osaamme hyödyntää.

Joutsenia oli tullut myös Keski-Suomeen. Kolme heistä lenti minun ylitseni, mutta ennätin nappaamaan vain yhdestä kuvan ja senkin hieman "takakäteen" =D.

Sillä välin kun minä heiluin kamerani kanssa kosken ympärillä, oli Kipparini paistanut meille ryynimakkarat. Ai että miten ne maistuivat hyvälle, luonnon helmassa kauniissa maisemassa.

Vene herää talviuniltaan

Ihan tässä ollaan itsekin äimän käkenä, että näinkö pian se talvi taas meni? Helsingin Sanomissa kerrottiin, että talvi kesti täällä pääkaupunkiseudulla vain kuukauden. Ilmankos se tuntuikin menevän nopeasti =D. Joka tapauksessa, lauantaina oli jälleen edessä se päivä kun saimme ajella rantaan ja herätellä veneemme talviunilta.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli kymmenen astetta kun saavuimme satamaan. Siellä se vene odotteli paketissa ja kuorsasi täyttää päätä.

"Herätys unikeko, nyt olisi aika pikku hiljaa heräillä uuteen veneilykauteen".  Sieltä se hiljalleen räpsytteli silmiään kun raotimme talvipressua.

On tämä joka kerta yhtä juhlallinen hetki, kun saa pressun alas! Tänä keväänää kippari laittaa punaisen raidan kuntoon. Saimme venemessuilta hyvät vinkit ja hankimme jo aineet. Punainen ja vihreä väri ovat kaikkein vähinten aurinkoa kestävät. Sen jälkeen pohjan myrkkymaalaus ja vene onkin valmis vesille.

Ennen vesille laskua pitää tietysti putsata paikat kunnolla talven jäljiltä. Ihmeesti sitä vain kertyy kaikenlaista pölyä vaikka paikat on putsattu myös syksyllä. Oli kyllä upea tunne taputella venettä ja herätellä häntä uuteen kauteen. Nyt pestään vain ensin unihiekat silmistä.

Vesi oli satamassa vielä vähän jäässä mutta melko luottavainen tunne on, että ne lähtevät viimeistään tällä viikolla pois. Tästä se lähtee, uusi kausi käyntiin =D.